Kevät

Varo minua nainen

olen talvesta herännyt

ja pessyt kasvoni sammakonkudulla.

Minua eivät aidat pidättele

eivätkä ristiin taitetut jalkasi

sillä tänään kevät puhkeaa

ja mahla humisee koivun rungoissa.

Kevätkurki tanssii riitteen sirpaleiksi

ja nuijapäät pölähtävät lätäköihin.

Lumi joka pussitti silmäni

on nyt janoisten juurten simaa.

Varo, sillä kun kevät puhaltaa keuhkoon

ovat kaikki tuoksut juovuttavia

kaikki äänet korkojen kopinaa

ja näen vain ihon valkeaa välkettä.

Olen hallavaa heinää ja vihreää versoa

olen myrsky, joka kaataa hauraat puut.

Ja olen viaton kuin räkä lapsen poskella.