1.5.2011

Värejä




I
Ihmisiä lepäämässä vihreällä matolla.
Heillä on yksinkertaiset jalat,
puhtaat kasvot, vain yksi hahmo.
He ovat vain mitä ovat.
He voivat hyvin sanoa:
”Kalat ovat punaisia.”
Ja he ovat oikeassa.

II
Punaiset jäsenet.
Sininen tanssi.
Vain yksi on tärkeää.
Se ei ole tunnelma.
Se on liike ja väri.

III
Punaiset hahmot eivät jätä kylmiksi.
Heidän suunsa huutavat mustaa tuskaa.
Ja heistä pulppuaa ihana musiikki.
Punaiset hahmot ovat vereslihalla.

IV
Pelkäätkö ja toivotko,
että nukkuessasi vihreällä ruoholla
sinisen laguunin rannalla
vaaleanpunaisena ja alastomana
tulee joku suuri ja väkevä
ja koskettaa sinua.

V
Nainen terassilla ajatuksissaan
mustat murheet ja huikaisevan kirkas päivä.
Nainen ei huomaa,
kuinka hänen elämänsä mies
hiljaa lipuu ohi.
Seisahtuneessa hetkessä
vain purje kerran paukahtaa.
Keltainen joki vie miehen kauas pois.

VI
Vaikka yön unettava sini on verhonnut kaiken,
ovat pihan lammet veressä
ja huoneessa ei nukuta.
Nainen mustissaan vaatii selitystä,
mies vaikenee.
Huoneessa keskustellaan, mutta ei sanoin.
Ja matka aamuun on pitkä ja vakava.

Runotorstain haaste: värit
Vastasin haasteeseen kaivamalla esiin 24.11.1992 kirjoittamani Värejä-runot, jotka rustasin Henri Matissen maalausten inspiroimana. Kuvassa yksi näistä maalauksista. Lukija saa arvata tai kuvitella muut.

3 kommenttia:

  1. Maalausta en tunne mutta runo koskettaa ja antaa ajattelemisen aihetta,hieno-värit tulvivat voimakkaasti.

    VastaaPoista
  2. Muistuvat mieleen lapsuuden Burrougshin Mars-kirjat.

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista! Mars-kirjoja en ole lukenut, Tarzaneita kyllä.

    VastaaPoista