16.6.2011

Piekanat



Minä muistan kevään kalliolla
jolloin piekanat levittivät siipensä
ja taivas kaartui elämäni yli.

Minä seison tuolla kalliolla – yhä
jalassa mudasta raskaat saappaat.
Kuvittelen ettei minuun satu
kun alhaalla puhkeavat keltaiset kukat.

Runotorstain haaste: odotus

8 kommenttia:

  1. Kulleroita? Kiintoisa kontrasti keltaiset kukat ja kipu.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, pidän tälläisistä kertovista tarinoista! Tykkään!

    VastaaPoista
  3. Kiitokset kommenteista. Johanna: kulleron kukinta-aika saattaisi juuri ja juuri osua yksiin piekanojen muuton kanssa.

    VastaaPoista
  4. Painavilla kurasaappailla ei nousta taivaan sineen. Vahva runo, tykkään.

    VastaaPoista
  5. Lopun keltaiset kukat yllättivät, pidän tästä paljon.

    VastaaPoista
  6. Kalliolle sentään on kiivetty ;o) Kiitokset kommenteistanne!

    VastaaPoista