Aamu ja aseman laituri
kun tuuli tanssittaa tihkua,
kun naiset erottaa miehistä
vain sateenvarjon käytöstä
ja mieli on märkää asfalttia.
Silloin minä uin sinun luoksesi
aamusta raukeiden jalkojesi väliin
ja peittelen rintasi pisaroivin huulin.
Silloin kun hiljaa sadan sisääsi syntyy
laulu ja hylkeet merellä uivat kilpaa.
Runotorstain haaste: singing in the rain
Tämähän on oikein hieno runo, aistikas!
VastaaPoistaPidän tästä. Ensimmäinen ja toinen säkeistö ovat ihan eri maailmoissa mutta nivoutuvat silti yhteen kiehtovaksi kokonaisuudeksi.
VastaaPoistaTulee suorastaan muistoja mieleen tästä. :) Ehkä vähän nuoruuteni ihannerunoilijan, Tommy Tabermannin tyyliä tässä myös häivähdys.
VastaaPoistaPisaroivaa, kaunista. Hienosti kuva ja runo kietoutuu toisiinsa.
VastaaPoistaKiitos Liplatus!
VastaaPoista