1.10.2011

Lupaus



Sinä iltana meri oli kylmä.
Kirkkaasti soivat kitaran kielet,
raskaasti rummuttivat aallot rantaan.
Yhdessä lauloimme lämpöä iltaan.

Sinä yönä menneisyyden haamut
kalisuttivat kipeitä luitaan yhteen.
Kyyry hahmosi valitti, sisälläni myllersi.
Käärin sinut huopiin ja viikkasin uneen.

Pimeässä kuuntelin tuulta,
näin mustien peittojen läpi.
Ja kun rastaan laulu kajahti, tiesin:
oli joki löytänyt tiensä mereen.


Runotorstain haaste: Vaikka aamuun on vielä aikaa

6 kommenttia:

  1. *sanaton*

    "Pimeässä kuuntelin tuulta,
    näin mustien peittojen läpi.
    Ja kun rastaan laulu kajahti, tiesin:
    oli joki löytänyt tiensä mereen."

    Kiitos. Kauniisti ja lohduttavasti sanottu.

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kauniista sanoistanne Birgitta, Careliana ja Jukka. Tällä kertaa esittelyssä oli vanha runo 1990-luvun alusta. Tuona yönä rakkaus heräsi. Ehkäpä kauneus selittyy sillä.

    VastaaPoista
  3. Kasvua. Jokin kasvoi tuossa hetkessä, hitaasti mutta varmasti.

    VastaaPoista
  4. John, aivan oikein: rakkaus kasvoi.

    VastaaPoista