28.11.2011

Ruokaa metsässä

Shh, lähestymme Keinumäen Siemenpoikien talviruokintaa. Jo kuuluu tirpusten ääniä.  
Noin, tässähän se on, aarniometsän kätköissä tietenkin.
On ruokaa monenmoista. Rasvamakkara on kelvannut karppaajalle.
Samaa tavaraa eri tavalla katettuna. Tämä läskilauta on vielä värinsä säilyttänyt, on ollut maastossa vasta viikon.
Tässä patinoidumpi versio samanlaisesta laudasta. Talvella halpamaiset makkarat vaihtuvat Chef Wotkinin läskeihin. 
Tässä rypäs talipalloja, joita jakkupukuiset virkanaisetkin ripustavat rivitalojen pihoille.
Talipalloja sateensuojassa.

Talipalloja linnuilta suojassa.
Paneloitu siemenautomaatti.

Jo parhaat päivänsä nähnyt vanerihökötys. Linnut tai peurat ovat järsineet siitä parhaita paloja.

Oli siellä ruokavieraitakin. Hömötiaisia 4...
... kuusitiaisia 3... Harmi kun ei ole kamerassa kunnon putkea.
... käpytikka 1, närhi 1, talitiainen 3, sinitiainen 6, töyhtötiainen 2, punatulkku 5... 
Tuon verran noita oli näkyvillä samanaikaisesti, todellisuudessa määrät ovat moninkertaiset.

Näitä en halunnut enää nähdä. Viikko sitten jäin näiden seuraksi ja kotiin kantautui kassillinen sieniä. Söin monta päivää suppiskeittoa, joka kahtena ensimmäisenä päivänä maistui vielä erinomaiselta. Lisäksi kämpässä kuivui tummuneita suppiksia ja paistinpannulla kärisi pakastimeen meneviä sieniä. No kyllähän nämä taas talvella maistuvat.


18.11.2011

Ihmettely johti siemenputkeen

Tänään lojuin lomapäivänä kotona. Katselin ikkunasta pihalle ja ihmettelin lintujen liikehtimistä. Ihmettely on hieno asia ja hyvä sana. Ja ihmeen näinkin: riukupyrstö västäräkki taaperteli vielä marraskuun lopun nurmella. Talitiaiset hyppelivät maassa ja kääntelivät pihan lehtiä. Sinitiaisia pyöri pihan pusikoissa. Orava kipitti puusta toiseen. Punatulkkurouva putkahti syreenin oksalle. Ja heti kaksi punaista herraa tuli seuraksi. Yhdessä koko kolmikko hyppäsi verivaahteran alle etsimään syötävää.
Ahaa, taidan ymmärtää vihjeenne. On siis aika ripustaa ruokinta-automaatti ja ladata siihen rasvaisia siemeniä. Sainhan eilen viestin ystävältäni, joka on ollut samalla asialla. Näin hauskasti hän kirjoitti:
”Tänään avasin piharuokinnan siemenputkella ja talipötköllä. Nyt siinä pörrää viitisen varpusta, sinitintti ja ehkä 15 talitiaista. Orava etsii sopivaa hyppykulmaa, toistaiseksi tuloksetta. Täytyy varmaan helpottaa oravan pääsyä murkinalle, sillä lintujen ruokkiminen täällä on kielletty. "Katsokaas, ruokin oravia". Ruokintapaikan äänimaailma on lähes täydellinen, naapurin kakaroita lukuun ottamatta: jääkaapin lempeä hurina ja pöytäkellon tikitys:)”

Minullakin on ollut ongelmia piharuokinnan kanssa. Lintuinfluenssatalvena ruokintalaitteeni poistettiin talonmiehen toimesta. Selityksenä oli, että kun ne isot pahat pulut käyvät siellä syömässä. No, flunssa oli varmaan muuttanut pulut mustanharmaiksi, ihan naakkojen näköisiksi. Tuon talven jälkeen pidin hieman taukoa enkä ole sen jälkeen ripustanut pihalle kuin yhden siemenautomaatin.
Illalla kauppareissun jälkeen vastasin lintujen huutoon ja laitoin siemenputken roikkumaan verivaahteran oksasta. Olin hyvillä mielin. Tämäkin on antamista. Tosin ei ihan pyyteetöntä, sillä palkinnoksi saan seurata hyöriviä lintuja keittiöni ikkunasta. Huomenna on kiva katsoa, kuinka nopeasti tintit löytävät siemenet. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun ripustan ruokinnan västäräkkiaikaan :o)


Siemenputki seuraavana aamuna

14.11.2011

Odotan


olen vaiennut
syksyinen pelto

ole hyvä
varista jo valkeus
näiden sänkien ja viiltojen ylle

5.11.2011

Marraskuun valo


Makaan karvalankaa korvassa
lonkkani ja olkapääni on litteä.
Lasi erottaa minut syksystä ja lattia
huomenta-päivää -perheen tuttavuudesta.

Nytki, yläkerran mies, kauan vavahtakoon naisesi.
Kouri koliikki lastasi, itketä vielä kun pystyt.
Uutisia, uutisia rävähtää eetteristä, radioääni,
hyydytä mummokeinun nariseva nauru.

Marraskuun matala valo hymyilee
pudonneilla koivunlehtihampaillaan.
Ulkona tuulee ja hormisto huokaa, hengittää
minua, sikiöitynyttä sielua kohdussa F55.

Runotorstain haaste: koti