Ihmettely johti siemenputkeen

Tänään lojuin lomapäivänä kotona. Katselin ikkunasta pihalle ja ihmettelin lintujen liikehtimistä. Ihmettely on hieno asia ja hyvä sana. Ja ihmeen näinkin: riukupyrstö västäräkki taaperteli vielä marraskuun lopun nurmella. Talitiaiset hyppelivät maassa ja kääntelivät pihan lehtiä. Sinitiaisia pyöri pihan pusikoissa. Orava kipitti puusta toiseen. Punatulkkurouva putkahti syreenin oksalle. Ja heti kaksi punaista herraa tuli seuraksi. Yhdessä koko kolmikko hyppäsi verivaahteran alle etsimään syötävää.

Ahaa, taidan ymmärtää vihjeenne. On siis aika ripustaa ruokinta-automaatti ja ladata siihen rasvaisia siemeniä. Sainhan eilen viestin ystävältäni, joka on ollut samalla asialla. Näin hauskasti hän kirjoitti:

”Tänään avasin piharuokinnan siemenputkella ja talipötköllä. Nyt siinä pörrää viitisen varpusta, sinitintti ja ehkä 15 talitiaista. Orava etsii sopivaa hyppykulmaa, toistaiseksi tuloksetta. Täytyy varmaan helpottaa oravan pääsyä murkinalle, sillä lintujen ruokkiminen täällä on kielletty. "Katsokaas, ruokin oravia". Ruokintapaikan äänimaailma on lähes täydellinen, naapurin kakaroita lukuun ottamatta: jääkaapin lempeä hurina ja pöytäkellon tikitys:)”

Minullakin on ollut ongelmia piharuokinnan kanssa. Lintuinfluenssatalvena ruokintalaitteeni poistettiin talonmiehen toimesta. Selityksenä oli, että kun ne isot pahat pulut käyvät siellä syömässä. No, flunssa oli varmaan muuttanut pulut mustanharmaiksi, ihan naakkojen näköisiksi. Tuon talven jälkeen pidin hieman taukoa enkä ole sen jälkeen ripustanut pihalle kuin yhden siemenautomaatin.

Illalla kauppareissun jälkeen vastasin lintujen huutoon ja laitoin siemenputken roikkumaan verivaahteran oksasta. Olin hyvillä mielin. Tämäkin on antamista. Tosin ei ihan pyyteetöntä, sillä palkinnoksi saan seurata hyöriviä lintuja keittiöni ikkunasta. Huomenna on kiva katsoa, kuinka nopeasti tintit löytävät siemenet. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun ripustan ruokinnan västäräkkiaikaan :o)

Siemenputki seuraavana aamuna