Rajakokemuksia

Katsoin TV:stä kolmannen jakson dokumenttisarjasta ”Mielen salattu voima”. Dokumentissa tutkittiin ihmisiä, jotka olivat kokeneet ruumiista irtautumisen ollessaan hetken lääketieteellisesti kuolleita. Rajakokemuksen saaneiden kuvaukset olivat toistensa kanssa hyvin samantapaisia: nähtiin oma ruumis ja tapahtumat sen ympärillä ikään kuin katon rajasta katsottuna, oltiin ruumiista irrallisena tarkkailijana, kuljettiin valotunnelia pitkin, tavattiin kuolleita sukulaisia ja ystäviä. Oman ruumiin tarkkaileminen ulkoa käsin koettiin hämmentävänä, mutta kokemus kuolemasta oli poikkeuksetta miellyttävä.

Tällaisia rajakokemuksia on selitetty kuolevien aivojen hallusinaationa. Dokumentissa tutkimukset rajattiin ihmisiin, joille oli tullut sydänpysähdys. Sydänpysähdyksessä kaikki aivotoiminta pysähtyy noin viidentoista sekunnin kuluttua sydämen pysähtymisestä. Tässä tilassa aivojen sähkötoimintaa ei ole ja aivot eivät pysty havainnoimaan eivätkä tallentamaan mitään. Dokumentin mukaan tällaisessa tilassa olleet ihmiset kuitenkin pystyivät kertomaan hyvinkin tarkkaan tapahtumat oman ruumiinsa ympärillä. Tutkijat eivät osanneet selittää tätä. Pysähtyneet aivot eivät näet myöskään pysty kokemaan hallusinaatioita.

Dokumentissa todettiin, että useiden hetken kuolleina olleiden ihmisten elämä oli kokemuksen jälkeen muuttunut merkittävällä tavalla. Tutkimusten mukaan elämänmuutos ei niinkään liittynyt siihen, että ihminen oli ollut lähellä kuolemaa, vaan nimenomaan rajakokemukseen. Rajakokemuksen kokeneet eivät enää pelänneet kuolemaa. Tutkijoiden mukaan muutaman minuutin kestävät hallusinaatiot eivät pysty muuttamaan ihmisten elämää.

Rajakokemuksen kokeneiden joukossa on ollut myös sokeita, jotka eivät koskaan ole nähneet mitään, edes valoja ja varjoja. He eivät pystyneet kuvittelemaan, millaista näkeminen voisi olla. He eivät koskaan olleet nähneet unia, vaan unet tapahtuivat muiden aistien avulla. Kuitenkin myös nämä henkilöt pystyivät rajakokemuksen aikana näkemään hyvinkin tarkasti katsellessaan ruumistaan katonrajasta, esim. havaitsemaan sormuksen omassa sormessaan. Heidän palatessa ruumiiseensa näkökyky palautui ennalleen eli hävisi.

Tutkimuksissa raportoitiin myös pysyvistä muutoksista. Rajakokemusten aikana jotkut parantuivat vaivoistaan kokonaan. Syntymästään saakka käsihalvauksesta kärsinyt pystyi jälleen ojentamaan kätensä, ensimmäistä kertaa yli 60-vuotisen elämänsä aikana.

”Sokeat saavat näkönsä, sairaat parantuvat, kuolemanpelko katoaa.” Ovatko nämä ihmeitä? Vai luonnollisia asioita, joita tapahtuu kaiken aikaa? Voidaanko niistä kohta puhua pelkäämättä otsaan lyötyä hihhuli-leimaa? Alkaako tiede päästä kärryille asioista, jotka ovat uskonnoille ja monille ihmisille olleet arkipäivää jo tuhansia vuosia?

Sitä odotellessa: Sielukasta Vuotta 2012!