19.8.2012

Kesämuistoja - Kesälahti


Kesälomailijan painajainen toteutui. Matalapaine jäi pyörimään Itä-Suomen ylle ja valutti vettä lomailijan niskaan päivittäin. Satoi lähes jatkuvasti, välillä rankastikin. Mitä voi vuokramökillä tehdä kun sataa vettä?


Pojat keksivät kesäisen vastineen hangessa vilvoittelulle: kierien alas sateen kastelemaa nurmikkorinnettä. Ja jos vettä tulee taivaalta, niin vesi järvessä on tunnetusti lämmintä. Joten uimaan vaan, nurmikolle tai järveen. Uimisen jälkeen on kiva lukea sisällä kuivaa kirjaa.


Kun sade taukosi, niin puukapulat alkoivat kolahdella toisiaan vasten. Ensimmäistä kertaa näin Mölkky-pelissä heiton, missä heittokapula kaatoi kaksi palikkaa (numerot 11 ja 12) ja niistä toinen (11 pisteen palikka) nousi kierähtelyjen jälkeen pystyyn. Todella taiteellinen 12 pisteen heitto.


Kesälahden urheilukentällä kaksi papparaista (minä ja toinen isä) ottivat mittaa pojistaan (14 ja 15 v.) korkeushypyn merkeissä. Ponnahtelin kierähdystyylillä riman yli. Silmissäni siinteli toisen kierähtelijän Valeri Brumelin vuonna 1963 hyppäämä maailmanennätys 228 cm, jota hän piti hallussaan 8 vuotta. Tämä ammatiltaan näytelmäkirjailijana toiminut vieteri oli sinnikästä laatua. Hän joutui 1965 moottoripyöräonnettomuuteen ja oltuaan kaksi vuotta sairaalassa ja läpikäytyään 31 leikkausta hän pystyi vihdoin kävelemään. Näistä välittämättä hän hyppäsi 1970 vielä 213 cm. Eli eiköhän tämäkin papparainen vielä maasta irtoaisi. Niin kuin usein käy, olosuhteet saattavat olla meitä vastaan. Tuli sadekuuro ja meidän piti pitää taukoa juuri kun lihakseni olivat lämminneet ja olin hyvässä vireessä. Tauon jäykistämänä ja sateen kylmettämänä otin idolikseni Asko Pesosen, kierähdysmiehiä hänkin. Tämä minun mittainen miehenpätkä (178 cm) hyppäsi 219 cm vuonna 1972. Hän jäi myöhemmin kiinni steroidien käytöstä - no sattuuhan sitä. Mutta hän jatkoi ikämiehissä hypäten 45-vuotiaana vielä 200 cm ja tänä vuonna hän 69-vuotiaana teki yli 65-vuotiaiden Suomen halliennätyksen 156 cm. Mutta eivät auttaneet Brumelit, eivät askopesosetkaan: pojat olivat menneet meistä ohi. No helppohan sitä floppauksella on voittaa... Voittotulos jäi Brumelista ja jopa Pesosen eläkeläisennätyksestä. Oma tulos ei ole julkaisukelpoinen. Ja eikun uusia lajeja keksimään...

Savonlinnassa jäimme lörtsytelttaan sadekuuron vangiksi. Oli kerrankin aikaa maistella mustikkalörtsyn aromeja pitkään ja hartaasti.


Sateisen päivän iloja riitti pitkään. Sitten se tapahtui. Neljän vuorokauden poissaolon jälkeen aurinko ilmestyi esiin. Aamulla herätessäni kaikki oli toisin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Istuin pitkään kahvikuppi kourassa vain imien lämpöä ja valoa itseeni. Kukkapenkissä surisi ja pörisi. Kateissa olleet perhoset ja kultakuoriaiset ahmivat kukkien antimia. Tämä oli kuin uudelleen syntymisen hetki. Kaikki ympärillä näyttäytyi uutena, uudessa valossa. Kyllä kesä on ihanaa aikaa. Ja vaihtelevaa. Hyvä niin.


2 kommenttia:

  1. Haha on kyllä ollut taidokasta mölkyn heittoa :D eipä varmaan ole vastaavaa tapahtunut aikaisemmin, vaikka kaikkea muuta ihmeellistä onnenosumaa onkin sattunut :D

    VastaaPoista
  2. Niinhän se vaan on, jossain vaiheessa muksut menee ohi. Muistipelissä jo todella varhain ja liikunnallisissa tempuissa kohta heti perään.

    Tuo kierähdys riman yli näyttää kyllä todella akrobaattiselta tempulta. Onko tuolla kaverilla selkärankaa ollenkaan ;-)

    VastaaPoista