29.9.2012

Mitä välii...


Aamul kaurapuuro ois vatsan paras frendi
mut mä vaan järsin tätä leipää ja kitkattii.
Duunis ei pitäs notkuu automaatil ja kitata kofeiinii
mut millä perkeleellä mä sit jaksan vääntää dokarii.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii…

Himas skidi istuu tietsikal, vaimo kokkaa safkaa
einestä uupuu, zombina rullaan kärryl Prisman käytävii.
Illal perhe koossa taas, tsiigataan yhes x-faktorii
sit sängys maataan selällään, vaimo lukee romaanii.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii…

Mut hei, kerran me rakastettii, kierrettii Suomee, telttailtii
naurettii, dokattii, hei extemporee ja pilvet oli valkosii.
Nyt päivät on yhteismitallisii, sovitaan menot ja tulot
aamul ei tee mieli herätä ja illal ei tuu uni linssiin.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii..

Mut joskus on pienii hetkii, et sitä niinku pysähtyy
tsiikaa aamun valoo, vetää henkee, ah kylmää happee
näkee kiillon friidun silmis ja snadin smailin kun se ohittaa
funtsii et hei, päivä on alullaan, mut ei sit siihen tartukaan.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii…


Runotorstain haaste: mitä välii

Sori tyylilliset rikot, tää ei oo mun kieltä...mut mitä välii...

20.9.2012

Keltaista valoa


Niin kuin vaahteran lehdet kuolevat
vanhalle vihreälle keltaisiksi pusertuen
minäkin värisen muuttuvassa tuulessa.


Valkean arkun äärellä kumarran syvään
sata kaksi vuotta vanhoja hauraita luita.
Minulle on testamentattu paljon aikaa.

Puiden välistä tulvii välkehtivää valoa.
Sinä olet minun henkeni! Keltalehdet kehtoni!
Ja minusta astuu maailmaan kultainen inka.


Runotorstain haaste: syksy

12.9.2012

Maasta nousee usvaa


Kirkkaan taivaan kannen alle
nousee maasta valkeaa usvaa.


”Kesällä elän kuin eri elämää”
tunnustaa ystävä kesken työpäivän.


Aamulla kuljen kanssasi kylki kyljessä
lantiosi keinuttaa minut junalle.
Onneksi meillä on vielä herkkyytemme
ja halumme viipyillä laitureilla
kun maasta nousee pehmeää usvaa.

9.9.2012

Debussya, pyydän


Hiljaisuudesta nousee kiskojen laulu
rutistan sinut voimalla kehoani vasten.
Ei vielä, tätä ei voida ottaa minulta pois
vastustan tämän syyspäivän kovaa valoa.
Ei nyt, onhan vielä kesän lämpö jäljellä
vaahteranlehti leijailee punaisena alas katuun.


Ja äkkiä olen kanssasi rantakalliolla
tanssit vettä vasten silkasta ilosta.
Tuuli hulmuttaa valkoista hamettasi
naurat ja katseesi sytyttää minussa tulen.
Voisin vyöryä päällesi kuin pimeä meri
ja syödä sinut niin kuin vesi syö kiven.

Kiskot kolisevat rautapyöriä vasten
silmääni tunkeutuu lähestyvä raitiovaunu.
Imen sinua sisääni jokaisella hengenvedolla
jokainen sydämenlyöntini takoo sinua peremmälle.
Tänne, solujeni sopukoihin, minä sinut talletan
talvehdi täällä ja valaise sisäinen pimeys.

Vielä ehdin istuutua ullakkohuoneistoon
missä sormesi tanssivat pianon koskettimilla.
Debussya, sinä sanot ja heilautat hiuksiasi
niin kuin sinulla on tapana kun innostut.
Katson sinua ja pölyhiukkasten keveää tanssia
huoneeseen tulvii valoa ja kirkkaita säveliä.


Pyörät kirskuvat ja vaunu pysähtyy jysähtäen
kuulen enää hiekan rapinan kesäkenkiesi alla.
Sulkeutuva ovi heilahtaa kuin giljotiinin terä
sydämeni jättää lyömättä kun kävelen pois.
Jalkani iskevät mukulakivien koskettimia
Debussya, pyydän, ja kylmät kadut alkavat soida.

Runotorstain haaste: Debussy Valse Romantique


3.9.2012

Puutikkalan lyhyet säkeet


Edessäni avautuu pelto.
Tuuli liikkuu aaltona,
lennättää repaleista varista.


Emmin kahden tien risteyksessä:
kuusikon reunaa suoraa tietä
vai niityn poikki kaarrellen?
Silmäys riittää ja jatkan matkaa.

-- o --

Laskeudun perhosten luokse:
piennar keltaisenaan kukkia.
Lisään kärpästen pörinän.
Nousen ja reppuni on täynnä.


Jokin vetää pois tieltä.
Metsässä kukkivat kurjenpolvet.
Polku johdattaa vanhalle puulle.
Orava tulee esiin pesästä.

-- o --

Varis ruokkii poikasen oksalla.
Keltasirkun laulu kuivaa kurkkuni.
Täyttymys ei tyydytä janoista mieltä.


Aukealla on paahtavan kuuma.
Siimeksessä iskevät hyttyset.
Etana ylittää kuivaa tietä.
Jatkan päässäni lehtokertun laulu.

-- o --

Tuulisella kivellä paahdetta paossa.
Käki kukkuu kesää esiin.
Kellahdan selälleen sammalen päälle.
Haavat värisevät taivasta vasten.
Tuulisella kivellä purjehdin haap’aallokossa.


Pörisevä hyönteinen laskeutuu kivelle.
Siipien kuoret kilpenä selässä.
Kilven keskellä musta risti.
Hevoset korskuvat ja kuopivat maata.
Ristinkantaja heittäytyy tuulen selkään.


Runotorstain kesähaaste.