19.11.2012

Marraskuu


Marraskuussa minä maadun
vanhat osani mätänevät
sade liuottaa turhan
tuuli ravistaa ylimäärän
vuoden hengenveto pysähtyy

tulee hetki joka on tyhjä


Ja silloin laskeutuu lumi
kuin enkelipöly taivaasta
musta muuttuu valkoiseksi
hengitys kääntyy sisään päin
ja syvällä huokaa luvattu kevät


Runotorstain haaste: muumilaakson marraskuu

4 kommenttia:

  1. Voi miten lunta odotankaan, sen valoa ja pehmyttä olomuotoa.

    Tässä runossasi on valoista tulevaisuus =)

    VastaaPoista
  2. Samoin. Nautin jo nyt hiihtämisestä. Siitä tulevasta, luvatusta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos näistä sanoista, voi miten päivääni tuli iloa ja valoa.
    - karolina

    VastaaPoista
  4. Joskus sanat voivat olla valo. Kiitos tästä Anonyymi, toit sanoillasi iloa minun päivääni!

    VastaaPoista