Uusi ruokinta

Kuljen pitkin kuusikujaa. Orava kurkistaa suuren kuusen rungon takaa. Kuusen oksalla roikkuu talipalloautomaatti ja siinä talitiainen. Seisahdun kuusen viereen. Kiikaroin alas jokitörmää sinne, missä roikkuu lisää ruokintalaitteita. Kaksi harakkaa repii ja raastaa verkon taakse laitettua talipötköä. Näiden mustavalkoisten pitkäpyrstöjen ansiosta siis talipötköjen kulutus on ollut runsasta. Siemenruokinnoilla vilistää paljon tali- ja sinitiaisia. Joukossa lymyilee yksi vihervarpunenkin. Äkkiä kuuluu voimakasta varisten raakuntaa. Joen toisella puolella varikset kurmuuttavat viljelypalstojen yli lentävää kanahaukkaa.

Kävelen lähemmäksi ruokintaa. Joen törmään kaivettujen ketun/mäyränkolojen edustalla on tuoreita tassunjälkiä. Tänä talvena vielä selviävät näidenkin kolojen asukit. Ison ruokinta-automaatin alla ruokailee aika peloton keltanokka: koirasmustarastas. Ympärillä pörräävien tali- ja sinitiaisten määrää on mahdoton laskea, mutta sanotaan nyt alakanttiin, että talitiaisia on 20 ja sinitiaisia 10. Lisäksi kaksi kuusitiaista.

Laitan lisää siemeniä automaatteihin. Kun olen saanut ison automaatin kannen otettua pois ja olen laittamassa siemeniä pieniin automaatteihin, niin eikös vain orava tuppaannu isoon automaattiin kansireiän kautta. Peloton on sekin, päästää minut parin metrin päähän. Seuraan sen touhuja. Lähistöllä viipottaa toinenkin orava. Äkkiä kuuluu mustarastaan kovaääninen varoitus ja orava singahtaa tiehensä. Myös kaikki linnut ovat hävinneet. On täysin hiljaista. Etsiskelen katseellani mahdollista haukkaa, pöllöä tai muuta petoa, joka olisi voinut aiheuttaa paniikin. En löydä selitystä ja vähitellen tiaiset aloittavat taas tiitityksensä ja valuvat pikku hiljaa takaisin ruokinnalle.

Seuraavana asennan talipötköjä. Olen jo laittanut kaksi isoa pötköä paikoilleen, kun kolmannelle lennähtää pikkutikkakoiras naputtelemaan vanhaa talipötkönjämää. Pääsen sitäkin parin metrin päähän ihmettelemään. Kyllä täällä asutuksen lähellä linnut ovat kesyjä. Toista on ollut viimeisten vuosien aikana korvessa sijaitsevalla metsäruokintamme. Siellä ainoastaan pikkutiaiset - kuusi-, hömö- ja töyhtötiaiset - ovat päästäneet lähelle. Kun harvinainen ruokavieras on poistunut, teen ruokinta-askareeni loppuun.

Hyvillä mielin lähden tallustamaan kotia kohti. Ruokinta on lähtenyt hyvin käyntiin ja ruokavieraita piisaa. Tälle ruokinnalle on helppo tulla, kun edelliselle korpiruokinnalle piti varata käynnille paljon aikaa ja lumisina talvina sinne ei päässyt kuin lumikengillä. No nyt ei ole lumesta vielä päästy nauttimaan. Marraskuu on ollut poikkeuksellisen lämmin. Sen vahvistaa myös mustarastas, joka kajauttaa ilmoille ihan kunnon laulun jo aivan lähellä kotiani. Enpä ole varma, olenko ennen kuullut mustarastaan laulua marraskuussa.