3.12.2012

Enkeli ja lepakko



Onko syntiä seurata pimeyttä
jos pimeys on sokaissut minut
jos käärme sihisee suvivirttä
jos selitän olevani vain ihminen?

On niin vaikeaa kääntyä takaisin
kun kiertää reppu selässä kehää
vaikka viini happanee etikaksi
vaikka leivät kovettuvat kiviksi
vaikka kerjäläinen ei juo eikä syö.


Valkoisen kohtalo on tahriintua mustaksi
mutta voiko mustan pestä valkoiseksi
voiko öljyisen lokin pelastaa
jos sytyttää meren aallot tuleen?

Enkeli ja lepakko asuvat minussa.
Lepakko on kaunis, nukkuu päivällä
mutta yöllä se imee minusta veret.
Enkeli loistaa ylimaallista valoa
mutta se ei kävele eikä vuoda verta
haluaa viedä minut pois, lyö siivillään.


Pimeässä painimme ylösnousuun asti
enkeli, lepakko ja se, joka luulin olevani
mekaaninen minä josta loppui veto.



5 kommenttia:

  1. Väkeviä sanoja olet rustannut, tätähän se ihmiselämä pitkälle onkin. Hyvän ja pahan taistelua, mutta uskon kuitenkin, että hyvä voittaa aina. En vain voi lakata uskomasta enkelin voimaan.. Tykkään kovasti tuosta ylemmästä enkelikuvasta:)

    VastaaPoista
  2. Onneksi hyvä on voimakkaampi. Elämän jännite tulee vastakohdista. Pahallakin on tarkoituksensa.

    Pidän kuvasta itsekin. Netti on pullollaan tosi hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  3. Vaikuttava. Ehkäpä Joku haluaisi kantaa sinua kun veto loppuu.

    VastaaPoista
  4. Todella hieno runo.

    Kolmiodraama, jonka sisällä elämme voi olla joskus todella raskasta, mutta toivottavasti useammin kuin usein erittäin vahvistavaa ja kaunista.

    VastaaPoista