19.5.2013

Ja minä maistoin veden



Kivinen muna. Kaunis, mutta eloton. Mikä tekee kivestä elävän? Kiven on on vierittävä mereen.

Ja meressä kivi tuntee veden kosteuden ja kokee aaltojen keinunnan. Se maistaa meren suolaisuuden. Kivi alkaa elää. Ja alkaa synnyttää uutta elämää. 




Ja vanha puu rannalla katsoi tätä kaikkea. Se iloitsi linnuista, jotka lensivät sen oksille laulamaan.

Tuli pimeitä aikoja. Usvaisia hetkiä. Jopa myrskyjä.



Elämä oli välillä tahmeaa. Henki roikkui seitin varassa. 


Ja aina aamulla rastas lauloi. Aamurastaan laulu on merkki toivosta. Ja elämä tarvitsee toivoa enemmän kuin mitään muuta.

Tarvitaan myös kallioon juurtuvaa vahvuutta. Ja taivaan sinistä keveyttä, vapautta. Molemmat ovat merkkejä luottamuksesta.

Ja kun on tovoa ja luottamusta, voidaan vallata maailman meret.


Ja tehdä vedestä vihdoin makeaa. Ja sitä vettä saa juoda.

2 kommenttia: