20.6.2013

Runsaus


Jalat juoksevat ja mieli haluaa kotiin
keho kertoo tämän hetken totuuden
ja jalat tallaavat alleen mielen rahinan.

Juoksun jälkeen maat viheriöivät
ja pääskyt piirtävät taivaan kaariksi
maailma on juuri nyt nyrjähtänyt paikoilleen.


Olen kärsinyt kuristavasta kiireestä
itse olen itseni hiljaa hirttänyt
tuohon silmukkarataan päässäni.

Olen pelännyt hajottavaa kaaosta
ja kaiken aikaa se on ollut runsautta
pöriseviä kimalaisia keltaisilla kukilla.

Ota vastaan tämä armo.
Anna maljasi vuotaa yli.
Kaukana kukkuu käki.

4 kommenttia:

  1. Miten usein mieli tekeekään tepposia, kun se ei haluaisi, sitä ei huvittaisi, se pelkää tai jotain muuta. Ja keho tietää jaksavansa, liikkuvansa, antavan virtaa ja putsaavan vanhaa pois. Ja liikunnan jälkeen maailma näyttää toisenlaiselta, vaikka se onkin aivan sama maailta. Mieli on kirkkaampi ja rauhallisempi. Olo kertakaikkiaan runsaampi hyvästä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mielellä on melkoinen kepposvarasto. Ja jos en ole valppaana, menen aina mieleni retkuun. Siis irti mielivallasta!

      Nähdäkseni keho on mieltä viisaampi. Ja kuten sanoit, yksi parhaista tavoista, ellei paras, kirkastaa mieli on liikkuminen.

      Poista
  2. Tämä runo sopii nyt hyvin tähän minun kesäloman aloitukseen...kiitos! Mukavia kesäkelejä ja toivon sinulle jatkossakin antoisia sanailuja :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Evangelina. Antoisaa ja kaunista lomaa ja kesää!

    VastaaPoista