14.9.2013

Lampi ja minä

Olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta
äitini on ollut hyvin sairas
eilen oltiin jo rajalla ja sitten
- ihmetoipuminen -
ja  kivulias matka jatkuu…

Jotain kirjoittaakseni sepitin
runon lammesta ja minusta:


Tulen ruohoisen lammen rantaan
lampi lepää edessäni kuin vanha tuttu
tumma vesi heijastaa uusia kuvia
- minä olen muuttuva mies -
ja yhteyteni lampeen on häilyvä.

Aamupäivän hiljaisuus laskeutuu minuun
maailma on jättänyt meidät rauhaan
me kaksi yhdessä – lampi ja minä.
Hetki on uponnut tyyneen pintaan
rannalta irronnut sorsa viiltää veden halki.