14.9.2013

Lampi ja minä

Olen pitänyt taukoa kirjoittamisesta
äitini on ollut hyvin sairas
eilen oltiin jo rajalla ja sitten
- ihmetoipuminen -
ja  kivulias matka jatkuu…

Jotain kirjoittaakseni sepitin
runon lammesta ja minusta:


Tulen ruohoisen lammen rantaan
lampi lepää edessäni kuin vanha tuttu
tumma vesi heijastaa uusia kuvia
- minä olen muuttuva mies -
ja yhteyteni lampeen on häilyvä.

Aamupäivän hiljaisuus laskeutuu minuun
maailma on jättänyt meidät rauhaan
me kaksi yhdessä – lampi ja minä.
Hetki on uponnut tyyneen pintaan
rannalta irronnut sorsa viiltää veden halki.


6 kommenttia:


  1. Tiedän mitä on menettää vanhempi. Minulla se tapahtui hetkessä ja oli hyvin erilaista. Voimia Ari ja lämpimiä ajatuksia vaikeaan aikaan.

    VastaaPoista
  2. Voimia ja halaus, Ari täältäkin. Runossasi on koskettavan kaunis japanilainen tunnelma, luin sen moneen kertaan. Kiitos, kuvasta myös.

    VastaaPoista