2.1.2014

Hämärän rajamailla

Aamun sarastus on hieno hetki. Joskus jopa sykähdyttävä. Olen syysvaelluksella Käsivarren Lapissa. Kaverini avaa teltan vetoketjun, hymyilee ja sanoo: ”Kelpaisiko aamiaiseksi auringonnousu.” Väsyttää, on vielä hämärää ja kylmäkin. Mutta nousen kuitenkin. Ja meitä odottaa järisyttävän kaunis hetki. Aurinko on juuri kurkistamassa tunturin yli. Se heittää ensi säteensä meidän unisiin silmiin. Ja valaisee kirkasvetisen puron kivet hohtaviksi. Katselemme tätä ihmettä, kunnes meille tulee kiire ikuistaa tämä upea hetki. Kaivamme kamerat esiin ja kuvaamme kuumeisesti kunnes aurinko muuttuu tavalliseksi kehräpalloksi taivaalle. Nuo dia-kuvat ovat kellarin uumenissa, mutta näkymät ovat piirtyneet kirkkaina myös muistini syvyyksiin.

http://www.tunturisusi.com/taikamaailma/meedio6.jpg

Nyt vuoden pimeimpänä aikana nautin jälleen auringonnoususta. Tilanne ja tunnelma on erilainen. Kävelen kivitalon yhdessä huoneistossa. Katselen hämärää pihamaata. Vielä ei näy lintuja ruokinnallakaan. Kohta ilmestynee ensimmäinen. Yleensä se on mustarastas, jonka tumma hahmo juuri ja juuri erottuu pimeästä taustasta. Keitän kahvit. Laitan kaksi kuppia ja voileivät tarjottimelle ja kiikutan ne olohuoneeseen. Istahdan lattialle vaimoni viereen. Avaamme television ja laitamme tallennetun jakson The Hour -brittisarjasta pyörimään. Imeydymme sarjan tapahtumiin upeiden näyttelijöiden tulkitsemina. Välillä katsahdan ulos. Ei enää pimeää, pikemminkin hämärää. Meillä ei ole valoja. Vain television keinovalo valaisee huonetta. Nyt aamu sarastaa. Lempeästi ja hiljaa.


On hienoa olla hämärän rajamailla. Tuntea muutos, kun valo voittaa pimeyden. Ja se muutoshetki on kaikkein kaunein. Kun sekä valo että pimeys ovat yhtä aikaa läsnä. Aamunkoi. Aamunkoitto. Valon voitto.

7 kommenttia:

  1. Esko Valtaoja sanoi joskus, että
    Valo on pimeyden vasen käsi, ne kulkevat aina yhdessä. Pimeys on vain tyhjyyttä, valon poissaoloa. Kun valo saapuu pimeyteen kolmensadantuhannen kilometrin sekuntinopeudella niin pimeys katoaa alta pois samalla vauhdilla.

    Ja kun sammuttaa keskellä huonetta olevan lampun, pimeys alkaa levitä siitä joka puolelle. Sekunnin sadasmiljoonasosan kuluttua pimeys saavuttas huoneen kaukaisimmankin nurkan ja tulee pilkkopimeää.

    Jos siis meillä olisi hyvin, hyvin nopeat silmät, me voisimme nähdä sekä valon että pimeyden palloina, jotka vuorollaan pullistuvat yhä suuremmiksi lampun ympärille -kumpikin samalla vauhdilla.

    Se olisi hienoa nähdä =)
    Varsinkin valon ja pimeyden pallot ulkona tunturin laella teltan vetoketjua avatessa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoisia ajatuskuvioita. Pidän tuosta: "valo on pimeyden vasen käsi."

      Poista
  2. Lapin vaellusmuistosi kuulostaa upealta, oli varmasti hieno elämys.

    Ymmärrän mitä kirjoitat olosta hämärän rajamailla, sillä olen parin viime kuukauden aikana innostunut liikkumaan luonnossa hämärän aikaan. Hetket ennen auringonnousua ja auringonlaskun jälkeen esim. metsässä tai jokirannassa ovat ainutlaatuisia, unohtumattomia elämyksiä. Yhtä vaikuttavaa se on elämässä noin muutoinkin, valon voitto.

    Mukavia luontoelämyksiä Ari tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus - kun ei ole työvelvotteita - olisi mukava kokeilla sellaista vuorokausirytmiä, että näkisi kesäaikaan sekä auringon nousut että laskut. Joskus nuoruusvuosina kun seurasin lintujen arktista muuttoa, niin tuollainen rytmi olikin muutaman päivän ajan. Iltapäivisin sitten nukuttiin.

      Poista
  3. Ja olisiko niin, että vasta talven hämärissä huomaa, miten monenlaista valoa onkaan... Ihana aamuhetki teillä olohuoneen lattialla. Tulipa mieleeni tämä: Luontoretkellä. Talven valoa etsimässä: http://areena.yle.fi/tv/2099558

    VastaaPoista
  4. Kiitos Katja linkistä! Olisi hienoa joskus päästä Lapin kaamosta ihalilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tein ekan Lapin reissuni keskellä kaamosta mieheni kanssa, siitä on parikymmentä vuotta. Muistan, että enimmäkseen nukuimme ja nauroimme. Niin paljon iloa (rentoutta) siinä pimeydessä, se oli ihan käsittämätöntä. On se kokemisen arvoista.

      Poista