Äidille, kaivaten

Siunaus

Ei hyvyys haihdu eikä kauneus katoa
vain muoto kuolee - rakkaus ei koskaan.

(Lämmöllä muistaen)

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

(Karjalan kunnailla)

Maa on niin kaunis,

kirkas Luojan taivas,

ihana on sielujen toiviotie.

Maailman kautta

kuljemme laulain,

taivasta kohti matka vie.

(virsi 30)

Muistot

Oi elämä mitä olet? Hauras varjo vain.

Joka päivä kuljen kuin unessa

eteenpäin tietäni tuijottain.

Mitä tuo huominen sitä tiedä en

aika vierii ja saan vastauksen.

Toivoinko jotain mitä saavuta en

tyhjäänkö luotin toiveisiin tarrautuen?

Petyinkö jälleen samaa kohtaloa kerraten?

Mutta päätin: luotan tulevaisuuteen!

En haaveisiin ruusun hohteisiin

vaan päiviin aivan arjenharmaisiin.

Niistäkin onnen löytää aina hetkittäin.

Kun ei odota liikoja ei tule pettymään.

(äidin runo)

Kaste johtaa elämään,

se ei päättyä voi.

Hänet nähdä saat,

johon uskot nyt.

Kaste johtaa elämään,

se ei päättyä voi.

Koittaa päivä viimeinen,

senkin Luojalta sait.

Kevätrinteeseen

nouset kasteiseen.

Koittaa päivä viimeinen,

senkin Luojalta sait.

(ranskalainen liturginen hautajaishymni,

ranskal. kansansävelmä, suom. A-M. Raittila)

Ilmoitus

Enkeli hiljaa vierellä kulki,

tarttui käteen, silmät sulki.

Syliinsä kietoi siivillään,

kuiskasi hiljaa – lähdetään.

Jälkikirjoitus

Järvi on täynnä lähteetöntä valoa.

Nyt voisi kulkea illan tuolle puolen

ja kadota kuin filmiltä

joka on unohdettu aurinkoon.

Kevyt ja helppo lähtö:

valosta ja aineesta tehdyt hauraat kuvat

himmenevät, ohenevat,

poistuvat takaisin valoon.

(Eeva-Liisa Manner: Contradiction)