30.11.2014

Marraskuun viimeinen itkuvirsi

Äiti miksi kuolit pois?
Väsyitkö raastaviin sairauksiin
vai oliko aikasi vain tullut?

Miksi et tullut uniini?
Odotin niin ilmoitusta itsestäsi?
Olisit olemassa siellä jossain.


Ja sitten, sinä tulit kuitenkin.
Eilen huomasin sinun käyneen.
Tulit keskellä sumuista päivää.

Täytit minusta puuttuvan palan.
Asetuit sisälleni asumaan.
Paikaksi minun reikäiseen sydämeen.

4 kommenttia:

  1. Onnellinen kuva, paljon valoa, hieno muisto. Voi kaipuuta! Tuleekohan sen kanssa koskaan sinuiksi? Ehkä ei tarvitsekaan tulla, kulkekoon rinnalla sitten. Lämpimiä ajatuksia täältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Kaipuu saa kulkea rinnalla, kunhan ei ota jatkuvaan valtaansa. Tulee, menee, saapuu taas, päästää irti. Ja välillä tulee ilo. Ilo siitä, että saa elää ja kokea.

      Poista
  2. Kaunis runo ja kuva, täynnä rakkautta ja kaipuuta. On hieno tunne, kun kokee edesmenneen rakkaan tulevan lähelle, olen sen kokenut.

    VastaaPoista