24.4.2015

Tuli iso runojytky!

Vaalipäivän aamuna tapahtui jotain perin ihmeellistä. Koko aamun sisältäni kupli runoja: Tuli iso runojytky! Kuplin ulos edellisen päivän kokemuksia. Kiitos siis Lauri, Iina ja EKS:n (Elinkaariseminaari) väki inspiraatiosta sekä runojen lihasta ja luista. Ja hengestä. Kirjasin kuplinnan kuuliaisesti paperille ja lähetin EKS-läisille luettavaksi. Joku sanoi, että näitä ei kannata jättää kirjoituspöydän laatikkoon happanemaan. Siispä kuvitin ne nettikuvilla ja laitan jakoon tännekin.




missä runot puhkeavat
kuin kukat keväällä
siellä on vettä ja lämpöä
tai niistä puutetta

                


o

yksin yössä
yhteydessä tuikkiviin tähtiin
kaikki tämä minussa
en osaa olla yksinäinen
  
o

kuinka voin puhua kauniisti
asioista jotka ovat perseestä
kuinka voin olla kiitollinen
kolmen kuukauden kivikaudesta

voinko antaa menneet itselleni anteeksi
ja kokea keväisen kasvun ihmeet nyt
siirtyä kivikaudelta sunnuntaipäivään
olla lähempänä sinua ja elämää 


o

En katso sinua silmiin
sillä olenhan hölmön näköinen
 - valokuvatkin sen todistavat.
Ja ainakaan en hymyile
sillä hampaani saattaisivat näkyä.

Jos todella kohtaan sinut
sinulla voi olla vaatimus
johon en ole varautunut
sinulla voi olla ongelma
jota en osaa ratkaista
sinulla voi olla katse
joka riisuu ja paljastaa minut:

sen että olen heikko ja häpeän
enkä tiedä mistään mitään.

Niin moni on kuollut häpeään
- sisäisesti.


Siksi on parempi pälyillä ja vältellä
kuin kasvaa kohtaamaan toinen.
On parempi selviytyä ja pysytellä hengissä
kuin elää täydesti, iloita ja nauttia
- kohdata rakkautensa.

o

KUTSUVIERAS

Siivoan kotini
puran kiukkuni
häivytän huoleni
tyhjennän mieleni.
Teen tilaa kutsuvieraalle.

Ja kun kutsuttu saapuu
en tiedä mitä tapahtuu.
Se saapastelee sisään kuraisin jaloin
avaa talon kaikki ikkunat.






Ja kun kevättuuli puhaltaa sisään
voin alkaa kauhistella hävitystä

tai kaapata kutsuvieraan kainaloon
puhkoa keittiön hanasta keväisen puron
riisuutua ja pulahtaa veden vietäväksi
antautua ennen kuulumattomaan lauluun
tanssia kaikki kulissit tuhkaksi.
o

Katson sinua silmiin
näkemäni liikuttaa minua
Voin tulla luoksesi
katseella, sanoilla, kosketuksella
Ja kuitenkin syvin sinussa on tavoittamaton


Voimme silti rakentaa sillan
kahden syvyyden väliin
Voimme tulla sillalle aina silloin
kun kuu on täysi ja nauraa meille
Syvyyden sylissä voimme hetken halata
kunnes tulee aamu ja on aika palata


o

Me olemme koolla taas
ja elämä soi täyteyttään

Ilon ja surun kyynel valuu
ei koskaan tämä hetki toistu 



o

Niin paljon tulta sisälläni
Ja kun yritän hallita sitä
ja kieltää sitä tulemasta: Ei nyt taas!
se saa minut jännittymään
sydämeni hakkaamaan
ihoni punottamaan
hien valumaan

Mitä jos voisin kiittää lahjasta
tästä elämän vulkaanisesta voimasta
jolla on kyky sulattaa jähmeä kivi
notkeaksi hehkuvaksi laavaksi
ja antaa sen virrata kuivuuden laaksoon
missä tulta ja tekoja tarvitaan
antaa tuhkan laskeutua ja lannoittaa
elämän puutteessa kituva köyhä maa 




o

Veden pinta täysin tyyni
kantaa vain kuikan huudon
yö laskee samettisen peiton

Juuri nyt tällä tyhjällä rannalla
minulla ei mitään jaettavaa 

o

Seison tällä tutulla rannalla
unelias aurinko paistaa vielä
mutta tuuli on kääntymässä
ja korkea pilvi nousee taivaalle.
Seuraan tätä kaikkea tyynenä
- enhän voi kieltää tapahtuvaa.





Kun rannan vesi pakenee
ja pilvi heittää jäisiä rakeitaan
huomaan olevani puolialasti:
paita päällä mutta housut puuttuvat.
Tällä hämmennyksellä otan myrskyn vastaan.

Kun sade piiskaa rantaa
ja vesi nousee vyötäisille
vaihtuu hämmennys ihmeeksi:
voiko kaikki muuttua kerralla
ja miksi sisälläni kuplii puhdas ilo.

o

VASTUSTAJA

Miksi sinä aina tulet
kun jotain uutta ilmaantuu?
Miksi sinä heität epäilyksen varjon
kun olen niin varma jostain?
Miksi sinä hyydytät hymyni
kun kerrankin innostun?

Tiedä kuitenkin tämä:
en juo enää sitruunamehuasi
en syö keskisormikädestäsi
en kuuntele kaksihaaraista kieltäsi
enkä toistele kyynisiä oppejasi.


Vaikka taas nouset tielleni
tiedä se että tässä seison
kunnes suurenen tai sinä kutistut
kunnes näen leveiden hartioidesi yli
kuinka kaukana kimmeltää kirkas vesi



1 kommentti:

  1. Oi miten mahtavia runoja.

    Minä pidin erityisesti Vastustajasta ja "Kuinka voin puhua kauniisti
    asioista jotka ovat perseestä..."-runosta.

    Kiitokset jakamisesta <3

    VastaaPoista