Sataa. Ajelen hiljakseen autolla töihin.
Jalkakäytävällä kävelee nuori tyttö. Näyttää japanilaiselta. Hänellä on aivan
oikein mukanaan sateenvarjo. Koska vettä sataa aika tavalla. Ja sateenvarjo on
avattu. Hauskaa on, että varjo on ylösalaisin tytön kädessä. Toinen käsi
kurottaa kohti taivasta kämmen avonaisena. Ja kasvot ovat kääntyneet ylöspäin.
Ja jos oikein näen, tyttö hymyilee leveästi. Tekee itsekin mieli avata auton
ikkuna, työntää pää ulos ja antaa sateen valua hiuksille, kasvoille. Mietin, milloin viimeksi annoin sateen
kastella. Kunnolla, rauhassa, ilman hätäilyä, antautuen.
Ihana!
VastaaPoistaTodellakin kuten Hilbert totesi: Ihana!
VastaaPoistaTänään olin kaatosateessa ilman sateenvarjoa, ja täytyy myöntää, että oli kivaa =)
Minäkin sain pian kirjoitukseni jälkeen mahdollisuuden nauttia kastumisesta. Kun sadekuuro yllätti, niin ensin hamusin huppua päähän, kunnes tajusin tilaisuuteni tulleen :o)
Poista