Aamu heittää
hämäryyden sängyn ylle
tunkee
tiktaktikkunsa luomien väliin
villasukat
hankaavat parkettiin
katsahdan kolmen
lasin läpi
minä -
verivaahteran jäykkä runko
Leukani loksahtelee
alas ylös
olen väsynyt
olemaan väsynyt
puurot, myslit,
kaurat, mustikat
ei nyt auta, nyt ei
auta vitamiinit
minä - hiljaisen
huoneen hidas asukki
Tänään maapallo
kääntää lanteitaan
yöt ja päivät,
puurot ja vellit
vääntyvät uuteen
asentoon, astiaan
ja minustakin tulee
ylitsevuotava
nyt kun rastaan laulu
valuu lähiöön
Niinpä tänään
laulan lauluni sulle,
aamulle,
vaahteralle, maapallolle
rastas ja minä
laulamme laulun
sulle, vielä
nukkuvalle, herää, herää
näe kuinka valo
voittaa pimeyden
Minusta tuntuu, että kaamosaikaan ihminen taistelee ihan turhaan väsymystä ja pimeyttäkin vastaan. Olisi hyvä levätä tai rauhoittua, usein ne ovat sama asia, ottaa luonnosta mallia siinä määrin, kuin se on mahdollista, sytytellä vain pieniä valoja.
VastaaPoistaTunnelmallista joulua, pehmeää valoa ja lempeitä lauluja uudelle vuodelle.
Näin on. Se on viisasta. Nyt kyllä tuntuu siltä, että vetäytymisvaihe on osaltani päättynyt ja on aika avautua talvelle (lunta please!) ja alkavalle keväälle. Ja kiitos Katja! Toivotan sinulle leppoisaa joulua ja uusia soljuvia lauseita tulevalle vuodelle!
PoistaRakastuin kuvaan!
VastaaPoista