18.12.2015

Talvipäivän seisahdus

Aamu heittää hämäryyden sängyn ylle
tunkee tiktaktikkunsa luomien väliin
villasukat hankaavat parkettiin
katsahdan kolmen lasin läpi
minä - verivaahteran jäykkä runko

Leukani loksahtelee alas ylös
olen väsynyt olemaan väsynyt
puurot, myslit, kaurat, mustikat
ei nyt auta, nyt ei auta vitamiinit
minä - hiljaisen huoneen hidas asukki

Tänään maapallo kääntää lanteitaan
yöt ja päivät, puurot ja vellit
vääntyvät uuteen asentoon, astiaan
ja minustakin tulee ylitsevuotava
nyt kun rastaan laulu valuu lähiöön


Niinpä tänään laulan lauluni sulle,
aamulle, vaahteralle, maapallolle
rastas ja minä laulamme laulun
sulle, vielä nukkuvalle, herää, herää
näe kuinka valo voittaa pimeyden


3 kommenttia:

  1. Minusta tuntuu, että kaamosaikaan ihminen taistelee ihan turhaan väsymystä ja pimeyttäkin vastaan. Olisi hyvä levätä tai rauhoittua, usein ne ovat sama asia, ottaa luonnosta mallia siinä määrin, kuin se on mahdollista, sytytellä vain pieniä valoja.

    Tunnelmallista joulua, pehmeää valoa ja lempeitä lauluja uudelle vuodelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Se on viisasta. Nyt kyllä tuntuu siltä, että vetäytymisvaihe on osaltani päättynyt ja on aika avautua talvelle (lunta please!) ja alkavalle keväälle. Ja kiitos Katja! Toivotan sinulle leppoisaa joulua ja uusia soljuvia lauseita tulevalle vuodelle!

      Poista