29.4.2016

Kaarelanjoella - 29.4.2016

Eilisen sateen jälkeen aamu valkenee kirkkaana. Työviikko painaa, joten pääsen ulko-ovesta pihalle vasta kahdeksan jälkeen. Haistelen kevätilmaa ja kuuntelen aamun laulajia. Kuusitiainen jankuttaa pontevaa säettään yrittäen saada ääntään kuuluville mustarastaan, laulurastaan, punarinnan ja peipon laulumaton yli. Ilokseni kuulen myös keväälle uusia ääniä: pajulinnun vienon säkeen ja tynnyrilinnun tilt-talt-tilt-talttailun. Laulu on niin tunnusomainen, että tynnyrilintu onkin sittemmin nimetty tiltaltiksi.

Kävelen viljelypalstoille. Kevään ensimmäinen pensastasku istuskelee näkyvästi esillä. Fasaani huutaa kurkku suorana. Palstoilta löntystelee kaksi rusakkoa metsää kohti.
Viisi vesilintulajia samassa kuvassa.

Saavun Kaarelanjoen tekolammen rantaan. Täällä ovat lähes kaikki tyyppivesiäiset paikalla: sinisorsat, haapanat, tukkasotkat ja nokikanat. Lammelta löytyy myös isokoskelokoiras ja piilotteleva liejukana. Vähän kauempaa löytyy naarastelkkä ja toinen liejukana. Vain tavit uupuvat. Juttelen hetken kahden lintuharrastajan kanssa. Heillä on sattumoisin molemmilla sama kamera kuin minulla. Näillä onnekkailla tosin on monta kertaa pidemmät putket kuin minulla. No, yritän pärjätä tällä nysällä.



Rautatiesillan kohdalla pikkupoika heittelee sorsille leipää. Yksi nokikana liittyy leiväntavoittelijoiden joukkoon, mutta huonolla menestyksellä. Tottuneet pullanhaukkaajat, sinisorsat, naurulokit ja naakat vievät makupalat. Fasaani töräyttelee täälläkin.




Naurulokki kävelee vetten päällä.

Jatkan joen vartta itään päin. Välillä joudun vähentämään vaatetusta. Toppatakki on tänään aivan liikaa. Riisun vaatekerroksia takin alta. Pitkiä kalsareita en sentään ota pois. Joen ranta on järkyttävän ruma kaupungin pajunraivausten jäljiltä. Perkele, en ymmärrä mitä järkeä on raivata joen ranta kaljuksi! Eipä tässä kohtaa kuulu enää satakieli eikä luhtakerttunen, viitakerttusesta puhumattakaan. Keltainen leskenlehtimatto hieman lohduttaa. Vastaani tulee nuori kaveri pitkällä putkella varustettuna, jo viides tötterömies tänään. Hän kyselee kanahaukan perään, mutta itse en ole näillä seuduilla haukkaa nähnyt enää moneen viikkoon.



Saavun omenatarhan ruokinnalle. Kurkistan varovasti puiden lomasta ja kiikaroin ruokapöniköitä. Varovaisuuteni palkitaan kahdella nokkavarpusella. Korea tiklikin käy ruokinnalla. Muita siementen syöjiä ovat tali- ja sinitiaiset sekä peipot ja sepelkyyhkyt. Siinä kiikaroidessani ruokinnalle istahtaa tötterömies numero kuusi. Menen juttelemaan. Nokkavarpuset tulevat lähelle, mutta lennähtävät pian matkoihinsa. Miehen mukaan ne eivät ole kovin arkoja, koska tulevat syömään ja kuvattaviksi, jos istuu paikallaan. Mies on kuvannut ruokinnalta myös kärppää. Totean, että myös sepelkyyhkyt ovat kesyjä, suorastaan pyörivät jaloissa. Ja keväisen tunnelman kruunaa päivän kolmannen fasaanin kiekaisu. Ruokinnan puissa pajulintu laulaa hieman kauniimmin.



Jatkan matkaani Kartanometsään. Metsän pohjoispäästä kurkistan alas junaradalle. Ajoitukseni on oikea. Sekä pohjoiseen että etelään porhaltaa juuri juna. Kävelen syvemmälle metsään. Hippiäispari pyörii nuoressa kuusessa. Metsä alueen luoteiskolkassa on yllättävän rehevää ja kosteaa. Löydän metsien miesten puuhun ripustetun asunnon, josta tosin on lattia romahtanut. Asetun pienen lammen rantaan evästämään. Tämä metsä on laulurastaiden, mustarastaiden, peippojen ja punarintojen valtakuntaa. Kuusitiainen laulaa myös omaa yksitotista säettään. Päivän kolmas pajulintu lurittelee muutaman säkeen. Löydän käpytikan pajaltaan käpyä nakuttamasta. Närhi vilahtaa puiden välissä salaperäisen äänettömästi. 


Pois tullessa yhytän kartanon puistosta vielä punatulkun. Kaikki eivät siis ole vielä häipyneet synkkiin metsiin pesimään. Hevostallin haavoissa istuu kolme kottaraista komeissa kevätpilkullisissa puvuissaan.





Havaitut lintulajit: mustarastas, räkättirastas, punakylkirastas, laulurastas, peippo, punarinta, sinitiainen, talitiainen, viherpeippo, sepelkyyhky, pajulintu, naakka, kuusitiainen, varpunen, kalalokki, tiltaltti, harakka, kesykyyhky, varis, närhi, pensastasku, västäräkki, fasaani, naurulokki, tikli, haapana, tukkasotka, nokikana, isokoskelo, sinisorsa, pikkuvarpunen, telkkä, liejukana, käpytikka, nokkavarpunen, hippiäinen, punatulkku ja kottarainen. Yhteensä 38 lajia.

9 kommenttia:

  1. Mistä nimi Kaarelanjoki? Mätäjokihan se on. Juuri luin Mätäjoki-esitteenkin. Ei nimi jokea pahanna, kaupungin metsurit kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. vanhempi postaus vastaa hiukan tuohon nimikysymykseesi ;-)

      Poista
    2. Ei nimi tosiaan miestä eikä jokeakaan pahenna. Käyttämäni nimi on monen asian summa. Olen asunut Kannelmäessä noin 20 vuotta ja monesti on nimi Kaarela vilahdellut eri yhteyksissä. Se on tuntunut minusta epämäräiseltä alueelta ja tulkitsin että sellainen alue on ollut olemassa joskus hamassa menneisyydessä. Tänä vuonna yllätyin, kun erään vinkin perusteella minulle selvisi, että Kaarela on ihan oikea Helsingin nykyinen kaupunginosa tarkkoine rajoineen. Tämä jotenkin ilahdutti minua, varsinkin kun Kaarela kattaa juuri sellaisen alueen, missä mieluiten käyn luontoa ihmettelemässä, jos retki lähialueelle suuntautuu. Ja kun vielä Facebook-ryhmän nimi, joka kertoo Mätäjoen tapahtumista erityisesti Kaarelan alueella, on nimeltään Kaarelanjoki-hanke, päätin käyttää nyt tällaista nimeä joesta. Eipähän mene sekaisin Mätäpuron kanssa, joka tosin on 2011 nimetty uudelleen Haaganpuroksi.

      Poista
    3. Aivan oikein Birgitta, kiitos linkistä!

      Poista
  2. Olipa kiva kartoitus kotiseutuni linnuista :) tarkoitus olisi itsekkin opetella tunnistamaan lintuja laulun perusteella. Vanhaistenpuistosta olen bongannut mm. puukiipijän ja töyhtötiaisen. Tosin tämä oli viime vuonna :/ tänä keväänä kaupunki on kaatanut puistosta 90 puuta. Osa yli satavuotiaita ja jäljelle jääneistä kannoista päätelleen monet niistä olivat täysin terveitä puita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töyhtötiainen on hyvä havainto Kaarelan alueella! Eipä ole tullut monta kertaa vastaan. Ihmettelin itsekin noita kaatoja ja katselin vuosirenkaista, että vanhaa puuta kaatui, en tosin tiennyt, että noin vanhaa. Puistoa kuulemma avarretaan...

      Poista
    2. Juu ei mulla faktaa ole puiden iästä. Joskus Keskuspuiston metsänhoitaja on näyttänyt 80 vuotiaita puita ja mun mielestä puistossa kaadetut puut oli niitä huomattavasti paksumpia. Eli siihen perustui tuo ikäarvio :)

      Poista
  3. Mukava retkikertomus. Hauska kuva lokista ja lentävästä leivän palasesta, siinä on ollut laukaisuhetki kohdallaan =).

    Toivottavasti kaupunki ei riivi kaikkea kasvillistuutta alueelta pois. Mahtavatko ne tietää mitä lintuja paikassa pesii, kun sekä jokea että kasvillisuutta kohtelevat noin rajusti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt muista nappasiko lokki juuri tuon leivänpalan, heh! Ilahduttavasti ihmiset nykyään puolustavat vähiin käyneitä viheralueita. Esim. Pirkkolan metsään joku oli vetänyt nauhalla linjan, joka osoittaa tulevan rajan asuntojen ja metsän välillä, jos suunniteltu yleiskaava toteutuu. Täytyy sanoa, että tuo konkreettinen teko havahdutti paremmin kuin jos olisi asiasta vain lukenut. Ja sai minut allekirjoitaamaan adressin keskuspuiston luonnon puolesta.

      Poista