2.4.2016

Purjelentäjälle

Aamulla huoneesi pysyi pimeänä.
Ai niin, muutit eilen yläkertaan.
Emme tienneetkään kuinka ylös
kun äkkiä kevät nyrjähti talveksi.

Tuli viesti, sanat ruudulla huojuivat
viilsivät kuin veitsi, löivät tyhjää
ja lopulta upposivat syvälle sydämiin.
Ne sanat särkivät monta unelmaa.

Lopettakaa työt, lähettäkää vieraat pois
kokoonnutaan yhteen, pysähdytään
puhutaan, vaietaan, itketään…
Antakaa kaikkien kellojen soida
täällä on tänään kuollut nuori mies!

Hiljaa yössä suru liikkuu vetten päällä
tulee aaltoina, kaipuu kaikuu kallioista.
Jätit ison tilan, taloon tyhjän huoneen

- mutta olit sytyttänyt majakkaan valon -


Tuo valo piirsi jäljen sydämiemme pintaan.
Sinä tunsit tuulet ja löysit nosteet
näytit kuinka voimme yhdessä liitää
ja kuinka suuret teot syntyvät sarjasta pieniä.

Kädet paljon tehneet ovat saaneet levon.
Suru ja kauneus ottavat toisiaan kädestä kiinni
ollaan hiljaa, niin moni asia jäi kesken
lausutaan kiitos, saimme sinulta kovin paljon.


1 kommentti: