Saavun Morsfjärdenin lintutornille. Ruovikon
yläpuolella näen ilokseni vuoden ensimmäiset pääskyset: haara- ja
räystäspääskyjä. Kiivettyäni torniin kuulen outoa pärinää. No, sieltähän tulee
teknopääskynen, ihan mukavan kokoinen drone. Se päristelee hetken ruovikon yllä
ja napsii minustakin varmaan kuvia tai videota. Ruovikon reunassa kettu tekee
korkeita hyppyjä jahdaten myyriä tai hiiriä. Kaksi valkohäntäpeuraa on myös
hyvin näkyvillä.
Tällään kaukoputkeni asemiin ja alan
tiiraamaan rehevän merenlahden lintulajistoa. Ensin teen yleiskatsauksen, mitä
lajeja lahdella tänään majailee. Sen jälkeen teen laskennan. Lasken kerralla
kahden lajin lukumäärät. Lopputulemaksi vesilinnuille ja kahlaajille saan
seuraavia lukumääriä:
Harmaahaikara 7
Merimetso 24
Kyhmyjoutsen 73
Laulujoutsen 6
Kanadanhanhi 29
Valkoposkihanhi 2
Merihanhi 1
Silkkiuikku 19
Isokoskelo 11
Telkkä 2
Nokikana 14
Sinisorsa 11
Haapana 2
Tavi 30
Jouhisorsa 2
Harmaasorsa 4
Tukkasotka 9
Valkoviklo 13
Liro 1
Taivaanvuohi,
muutama
Töyhtöhyyppä,
muutama
Lisäksi tietysti useita lokkilajeja ja
kolme lajia tiiroja, joista kiinnostavimpana kaksi räyskää. Jonkin verran
muuttoakin on kovasta länsituulesta huolimatta: viidentoista mustaviklon parvi
lentää ylitseni ja pääskysiä valuu lisää. Kalasääski käy kiertelemässä
lahdella. Kaksi rohkeaa västäräkkiä ajaa sitä takaa ja hyökkäilee kohti.
Tehdessäni jo lähtöä tornista, jokin pelottaa vesilinnut lentoon. Merikotka käy
kääntymässä lahdella ja lentää pois.
Olen tyytyväinen, kun pääsen tornin
viimasta pois. Joku kaveri on tullut korjaamaan tornille vieviä pitkospuita.
Juttelemme hetken linnuista ja pitkospuiden kestävyydestä. Parkkipaikalla
laulaa kevään ensimmäinen mollipeippo eli pajulintu, tuo yksilömäärältään
Suomen yleisin lintu.
En hyppää autoon, vaan lähden kulkemaan
kapeaa hiekkatietä kohti Roholmenin kärkeä. Oikealla puolen avautuu avoin
ruovikkoinen niitty, jota karja kesäisin laiduntaa. Näen pienen polun johtavan
meren rantaan ja lähden seuraamaan sitä. Niityllä keikaroivat kurjet aloittavat
huutokonsertin minun lähestyessä. Samassa neljä kurkea taivaalta vastaa niille
ja leijailee niiden viereen maahan. Minun päästessäni evästelypaikkaan istumaan
näiden neljän hermo kuitenkin pettää ja ne lentävät takaisin taivaalle. Kaksi
alkuperäiskurkea jää huutamaan. Kiikaroin merelle, missä uiskentelee
silkkiuikkuja, tukkasotkia ja nokikanoja. Lapasorsapari ja yksi laulujoutsen
lentää ohitseni. Metsäkirvinen laulaa.
Maha täynnä ja korvissa kurjen huudot
soiden lähden tallustelemaan eteenpäin, kunnes kuulen heikkoa nakutusta.
Höristellen ja kierrellen saan selville, mistä puusta nakutus kuuluu. Mutta
vaikka kiertelen puuta kuinka, en saa nakuttelijaa näkyviin. No, johan on
kumma! Sitten välähtää: ehkäpä nakuttelija on puun sisällä. Katson puun
juurelle ja sielläpä näkyy kasa lastuja. Lisää lastuja oksan haarassa. Näin
tutkien löydän pienen kolon puun kyljestä. Kun katson koloa kiikareillani, niin
aina silloin tällöin saatan nähdä käpytikan ihmettelevän naaman ilmestyvän
kolon suulle. Toinen tikka rummuttelee ja kiroilee lähistöllä. Musta hahmo
sujahtaa metsän sisään: palokärki. Niinpä niin, tämä on tikkaystävällistä
seutua.
Ylitseni lentää merikotka ja kalasääski.
Dejavu: toisinto aamulta. Saavun Roholmenin päähän kahden mökin välistä. Toinen
mökki on uusi, vastarakennettu. Hivuttaudun varovasti rantakalliolle, jotta en
pelottaisin pois lähellä uiskentelevaa taviparvea. Tässäkin suoritan lintulaskennan
ja päädyn seuraaviin lukuihin:
Merimetso 95
Harmaahaikara 3
Laulujoutsen 1
Kyhmyjoutsen 4
Kanadanhanhi 1
Silkkiuikku 44
Kuikka 1
Isokoskelo 7
Tukkakoskelo 1
Telkkä 2
Sinisorsa 7
Tavi 40
Haapana 4
Valkoviklo 7
Punajalkaviklo 2
Taivaanvuohi 1
Kävelen ruovikon reunaa pitkin
takaisinpäin. Neito- ja sitruunaperhonen lepattelevat auringossa. Ruovikon välissä
on kapea suikale avointa vettä. Pysähdyn kalliolle, josta näkee veteen.
Paikalla on ihan kivasti kahlaajia. Löydän 2 mustavikloa, 13 valkovikloa, 5
taivaanvuohta, 2 töyhtöhyyppää, 2 pikkutylliä ja liron. Kurki ja merikotka
lentävät yli. Uuttukyyhky puuskuttaa takanani.
Kävelen parkkipaikalle hiekkatietä myöten.
Kolme valkohäntäpeuraa pölähtää karkuun. Puukiipijä lentää kuusen juurelle
aloittaen rungon kiertämisen. Se liikkuu kuin pieni hiiri. Viimeisenä uutena
lintulajina tälle päivälle kuuntelen, kuinka tiltaltti toistelee omaa nimeään.
Hieno lintupäivä takana täällä suosikkimaisemissani. Ja ajoittain jopa pieni
häivähdys lämpimästä kevätsäästä. Tässä vaiheessa en ole vielä tietoinen
seuraavan viikon räntä- ja raesateista…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti