Kävelen ja kuuntelen

On vielä hämärää. Lunta leijailee taivaalta. Metsä on hiljainen. Kävelen reippaasti metsätietä eteenpäin. Oikealla avautuu parkkipaikka ja sen laidassa ulos tehty kuntoilupaikka. Yksi aamujuoksija voimailee nostaen raskasta tukkia päänsä yläpuolelle.

Kävelen eteenpäin, katsellen ja kuunnellen. Tänään kuuntelen miehen ääntä kuulokkeissa. ”Elämä on lyhyt loma ikuisuudesta.” ”Nautinto ajaa ilon pois ihmisestä.” Sarasvuo välillä saarnaa, välillä pyytää anteeksi ja välillä nauraa räkättää. Hänkin on aamulenkillä aina maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja hänen vuodatuksiaan ja juoksutuksiaan voi kuunnella näinä aamuina aina kello kahteentoista asti, jolloin äänitteet poistuvat netistä. Tänään on torstai ja kuuntelen hänen vanhempaa podcast-tuotantoaan.

Ylitän ajotien, yksi auto tulee, mutta näkee minut ja antaa tietä. Tulen urheilukentälle, missä kentänhoitaja jäädyttää urheilukenttää luistimille sopivaksi. ”Kelvollinen opettaja tietää, hyvä opettaja näyttää, erinomainen opettaja saa kokeilemaan ja ylivoimainen opettaja inspiroi.” Näin Kungfutse pohdiskeli aikoinaan Sarasvuon mukaan.

Nämä samat maisemat olen nähnyt nyt lähes joka arkipäivä siitä asti, kun tänä vuonna menin töihin. Minulla on etuoikeus kävellä miellyttävää, osittain metsäistä reittiä bussille, joka vie minut työpaikalle ja työpäivän loputtua kävellä reitti toiseen suuntaan. Jo syksyllä kävelin aika usein osan työmatkastani, mutta tänä vuonna se on tullut suorastaan tavaksi.   

Kävellen ja bussilla työmatkaani kuluu noin 55 minuuttia: puoli tuntia kävellen ja 25 minuuttia bussilla. Aiemmin 20-25 minuutin autolla tehty työmatka koukutti minua, koska siinähän ”säästän” tunnin aikaa päivässä. Säästän mihin? Hyvä kysymys. Aika usein lähdin illalla tunnin kävelylenkille tai käytin säästämäni ajan kotisohvalla ja silloin harmitti. Sitten keksin: en nimeä kävelyosuutta bussille tai bussilta kotiin työmatkaksi ensinkään. Sehän on kävelyä, jota minun kuitenkin olisi hyvä harrastaa päivittäin. Työmatkani on 25 minuuttia bussilla. Muu osuus on liikuntaa. Kuinka hyvältä ja innostavalta tämä tuntuikaan. Ja illat voin käyttää johonkin muuhun, kun kävelyt on jo hoidettu.

Toinen etu kävelystä on, että aamulla se herättää kehon ja mieliala kohenee, joten olen paljon virkeämpi ja innostuneempi aloittamaan päivän työt. Ja kotimatkalla kävely irrottaa ajatukset mukavasti työstä. Autolla ajaen toisin ne kotiin. Kävellessä moni asia selkenee ja tulevaisuus näyttää valoisalta, autolla ajaessa olen samaa rataa pyörivien ajatusten oravanpyörässä, pää täynnä huolia ja kanssa-autoilijatkin koko ajan törttöilevät liikenteessä. Bussissa voin lukea ja kuunnella musiikkia, tai Sarasvuota, paremmin keskittyen kuin autolla ajaessa, jolloin varsinkin lukeminen on kovin haastavaa.

Ohitan kesäisen uimapaikan ja enää yksi laskeutuminen bussipysäkille. ”Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta tulevaisuudesta.” ”Toivo on yksi kiitollisuuden arvokkaimpia muotoja.” ”Toivo on elämisen rohkeutta.” Sarasvuo siteeraa myös Martti Lindqvistiä: ”Toivo tarkoittaa, ettei ihminen käänny pois omasta elämästään eikä siten kieltäydy ottamasta vastaan sitä, mikä on totta.” Tänä aamuna minulle on totta se, että olen saapunut bussipysäkille ja nousen oranssiin bussiin, joka toivottavasti vie minut työpaikalleni. Ja olen loistotuulella.