kauriin kuollessa kuunsirppiin
minä menen maissipeltoon
sinä kuljet niityllä läpi näiden päivien
mekkosi on terälehtien leikkaama
tähkät humisevat yön hidasta hymniä
pohjaan asti ja muista katsoa kohti
sinun taival on ranskalainen maalaus
vain pääskyt taivaalla luovat varjojaan
sitten löytyy sen kauriin pää
katse riippuu vielä kuussa kiinni
sameutunut, kuin oma odotukseni aamusta
sarvista suunta liejuisille jaloilleni
tapahtukoon niin, niin minä luulen
ruiskukkia, päivänkelloja, kissankakkaroita
mielesi maalataan rannattomaksi taivaaksi
sydämeesi suljetaan medenimijöiden hyrinä
ja sinusta tulee kevyt hahtuvan kevyt
tapahtuuko niin, niin sinä luulet
jossain pelto vaihettuu niityksi
ja päivä rakastelee yön aamuksi
jossain kalpea unikko imee kauriin veren
ja elämä syntyy, parasta aikaa
tapahtukoon niin, niin me toivomme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti