Portti 24 on nyt auki. Muut lähtevät
menemään. Minäkin saan jalkani liikkeelle. Rompsis! Käsimatkatavaralaukkuni
sisältö leviää lentokentän lattialle. Viereisen pöydän mies kahvilassa
hymyilee. Alkkarit, uikkarit, kirja, … Kerään tavaroita takaisin laukkuun. Arto
tulee takaisin. Ei auttamaan, vaan tekemään unohduksen. ”Kannattaisi pitää
vetskarit kiinni!” Hän tarjoaa avokämmenensä. Lyön omani sitä vasten. Gimme
Five! Naurahdamme molemmat. Eka moka tällä retkellä. Mutta ei taatusti vika.
Tämä moka siis nyt nollattu. Ei muuta kuin uusia kohti.
Ravintolassa syömässä. Arto tiputtaa
kastiketta syliinsä. Haarukka putoaa lattialle. Tuulenpuuska vie Arton
servetit. Kaikki tämä parissa sekunnissa. Nyt ei auta kuin yksi asia: kädet
läiskähtävät yhteen. Ja taas voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Olemme vierailulla naisluostarissa. Opas
näyttää ulkotiloja. Sitten menemme luostarin kirkkoon. Opas kertoo kiinnostavia
asioita kirkosta ja sen vaiheista. Samalla hän vilkuilee minuun päin. Hetken
päästä hänen katseensa palaa minuun. Mitä silmäpeliä se nyt minun kanssani
pelaa? Vielä nunnakin. Kun pelkkä katse ei riitä, hän osoittaa sormella päätään
ja hymyilee minulle samalla kun jatkaa kertomustaan. Sitten tajuan. Hattu pois
päästä pyhimmässä! Tullessani ulos on Arton käsi jo valmiina koholla. Kuuluu
kahden käden yhteen läiskähdys. Tästä ei tarvitse tämän jälkeen puhua.
Naiset ovat pesseet pyykkiä huvilan pesukoneessa.
Pesukone on lopettanut työnsä. Naiset eivät saa kantta auki. He yrittävät
kaikkensa: odottelevat, remppaavat luukkua, käynnistävät ohjelman uudelleen.
Mikään ei auta. Luukku pysyy kiinni. Kuulen heidän ongelmansa ja tarjoudun
apuun. Vaimoni kuitenkin estelee, koska olen rikkonut kotona niin monta herkkää
esinettä rajuilla otteillani. Mietimme mitä tehdä. Sitten tulee Arto. Tulee, tarttuu
pesukoneen luukun kahvaan ja kuuluu RAKS! Kahva on Arton kädessä. Ensimmäinen
ajatukseni on: Onneksi se en ollut minä. Arton vaimo motkottaa aikansa, kuinka
kotonakin se rikkoo kaiken minkä käsiinsä saa. Hiivimme Arton kanssa vähin
äänin ulos. Sitten tarjoan kättä. Gimme Five! Ja kuuluu mojova läiskähdys. Hymy
palaa Arton kireille kasvoille.
 |
| http://www.thezooom.com/2012/03/485/ |
Muutama muukin läiskähdys matkalla
kuullaan. Huvilan isäntä ei ollut käteen jääneestä kahvasta moksiskaan. Toi meille
palkinnoksi vaimonsa tekemää kakkua. Pesukoneesta sanoi: Dont worry! It is time
to buy a new one. Ei tarjoa kättä, mutta hymyilee leveästi.
