14.9.2014

Gimme Five!

Portti 24 on nyt auki. Muut lähtevät menemään. Minäkin saan jalkani liikkeelle. Rompsis! Käsimatkatavaralaukkuni sisältö leviää lentokentän lattialle. Viereisen pöydän mies kahvilassa hymyilee. Alkkarit, uikkarit, kirja, … Kerään tavaroita takaisin laukkuun. Arto tulee takaisin. Ei auttamaan, vaan tekemään unohduksen. ”Kannattaisi pitää vetskarit kiinni!” Hän tarjoaa avokämmenensä. Lyön omani sitä vasten. Gimme Five! Naurahdamme molemmat. Eka moka tällä retkellä. Mutta ei taatusti vika. Tämä moka siis nyt nollattu. Ei muuta kuin uusia kohti.


Ravintolassa syömässä. Arto tiputtaa kastiketta syliinsä. Haarukka putoaa lattialle. Tuulenpuuska vie Arton servetit. Kaikki tämä parissa sekunnissa. Nyt ei auta kuin yksi asia: kädet läiskähtävät yhteen. Ja taas voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Olemme vierailulla naisluostarissa. Opas näyttää ulkotiloja. Sitten menemme luostarin kirkkoon. Opas kertoo kiinnostavia asioita kirkosta ja sen vaiheista. Samalla hän vilkuilee minuun päin. Hetken päästä hänen katseensa palaa minuun. Mitä silmäpeliä se nyt minun kanssani pelaa? Vielä nunnakin. Kun pelkkä katse ei riitä, hän osoittaa sormella päätään ja hymyilee minulle samalla kun jatkaa kertomustaan. Sitten tajuan. Hattu pois päästä pyhimmässä! Tullessani ulos on Arton käsi jo valmiina koholla. Kuuluu kahden käden yhteen läiskähdys. Tästä ei tarvitse tämän jälkeen puhua.


Naiset ovat pesseet pyykkiä huvilan pesukoneessa. Pesukone on lopettanut työnsä. Naiset eivät saa kantta auki. He yrittävät kaikkensa: odottelevat, remppaavat luukkua, käynnistävät ohjelman uudelleen. Mikään ei auta. Luukku pysyy kiinni. Kuulen heidän ongelmansa ja tarjoudun apuun. Vaimoni kuitenkin estelee, koska olen rikkonut kotona niin monta herkkää esinettä rajuilla otteillani. Mietimme mitä tehdä. Sitten tulee Arto. Tulee, tarttuu pesukoneen luukun kahvaan ja kuuluu RAKS! Kahva on Arton kädessä. Ensimmäinen ajatukseni on: Onneksi se en ollut minä. Arton vaimo motkottaa aikansa, kuinka kotonakin se rikkoo kaiken minkä käsiinsä saa. Hiivimme Arton kanssa vähin äänin ulos. Sitten tarjoan kättä. Gimme Five! Ja kuuluu mojova läiskähdys. Hymy palaa Arton kireille kasvoille.

http://www.thezooom.com/2012/03/485/ 
Muutama muukin läiskähdys matkalla kuullaan. Huvilan isäntä ei ollut käteen jääneestä kahvasta moksiskaan. Toi meille palkinnoksi vaimonsa tekemää kakkua. Pesukoneesta sanoi: Dont worry! It is time to buy a new one. Ei tarjoa kättä, mutta hymyilee leveästi.