Poirotin ylittävä jännitysnäytelmä

Ilta on jo pimentynyt. Enää kilometri vuokramökille. Edessä on pari leppoista päivää Lohjanjärven rannalla. Vai onko? Pojan pahaenteinen huomautus takapenkiltä: "Oho, aika jumalaton ylämäki." Ja se on aivan jäässä. Auto hyytyy sutimaan keskelle mäkeä. Pysäytän yrityksen ja painan jarrupoljinta. Auto alkaa valua itsestään alas kohti ojaa. Yritän kääntää autoa enemmän tielle. Ei onnistu. Auto ei tottele ohjausta, liukuu vain. Vasta ojan penger pysäyttää auton. Auto jää linkkuun keskelle mäkeä.

Vaimo alkaa panikoida. Laitan käsijarrun päälle ja päästän jarrupolkimen. Auto nytkähtää. Vaimo kiljuu: ”Haluan kotiin!” Poika takapenkiltä tokaisee: ”Tuosta ei nyt ole mitään apua.” Pyydän vaimoa katsomaan sivuovesta, mikä on tilanne penkereen puolella. Kuinka lähellä ojaa ollaan. Hän työntää jalan ulos, mutta ei saa jäisestä pinnasta pitoa. Yritän lähteä autosta katsomaan tilannetta. Vaimo ei meinaa päästää. Mutta on pakko selvittää missä mennään.

Kiipeän tien reunaa mäen päälle katsomaan, onko siellä mahdollisesti hiekkalaatikkoa. Ei ole. Liukastelen takaisin autolle huitoen käsilläni kuin tuulimylly. Koordinaatiokykyni on tallella. Pysyn peilijäällä pystyssä. Eteenpäin ei ole siis menemistä. Entäpä taaksepäin. Mahdollista. Täytyy vaan ajaa pientareen pajukon läpi.

Takaisin autoon. Koetan vielä ajaa hieman eteenpäin, jotta saisin auton suorempaan. Ei onnistu. Auto linkkuuntuu vain enemmän. Sitten pakki päälle ja pajukon läpi. Nyt ei säälitä autoa. Tästä on päästävä pois. Ryskyy ja rytisee mutta lopulta päästään mäen alkuun. Vielä pitää peruuttaa puolisen kilometriä pimeässä kapeaa tietä taaksepäin. Poika näyttää kännykän taskulamppusovelluksella valoa. Lopulta löytyy kääntöpaikka. HUH!

Sitten vihainen soitto isännälle. Hän sopertaa: "Ois vissiin pitänyt hiekottaa..." NO OLIS TOSIAAN! Suuntaamme takaisin kotiin. Matkan aikana sentään Suomi nuijii Norjan lätkässä. Ja kotona Hercule Poirot ratkoo murhia kuten ennenkin. Tosin joutuu tekemään valekuoleman. Ja me valekuollaan sohvalle. Eikä nähdä loppua... Jännittävää hiihtolomaa kaikille!

Hevosen vuosi

Kevät tulee. Ja muutoksen tuulet käyvät. On kuulemma hevosen vuosi. Ja hevonen laukkaa. Olen tehnyt rutkasti töitä. Työaikasaldot paukkuvat yli sallittujen rajojen. Ja runsaan kuukauden päästä alkaa iso muutos työpaikalla. Sitä hevosta olen ohjaamassa itsekin.

http://horsepicturesforkids.blogspot.fi/2013/10/running-horse-pictures-for-kids-black.html

Äitini lipuu alaspäin. Ja pois tästä maailmasta. Eilen tyhjennettiin hänen palvelutaloasuntonsa. Sinne ei ole enää palaamista. Kunto ei riitä. Silti hänellä on hymy tallella.

Blogia en ole kirjoittanut pitkään aikaan. On ollut paljon muuta tekemistä. Tuntuu, että ei ole mitään kerrottavaa, mitään annettavaa. Ja kuitenkin on. Pitäisikö lopettaa? En taida voida. En ole vielä valmis lopettamaan. Uudistaisinko blogia? Keskittyisinkö johonkin aiheeseen summittaisen huitelemisen sijaan? Kysymyksiä ilmassa.

Mukavia asioita on idulla. Aloitin innostavan uuden koulutuksen, josta myöhemmin lisää. Viikon päästä mökille viettämään hiihtolomaa. Pääsiäinen on tulossa vapaineen ja keväisinä päivineen. Toukokuuksi on luvassa Hangossa retkeilyä ja mökkeilyä. Ja kesäkuussa Kreetan aurinkoon.

Tänään aamulla aurinko paistoi, linnut lauloivat ja lentelivät innoissaan. Ensimmäinen keväinen päivä. Tästä on hyvä jatkaa. Hevosen laukatessa. Hevosen vuonna.