30.6.2018

Olen parturi Kutrinen



Nimeni on Kutrinen. Ammatiltani olen parturi. Leikkailen toisten ihmisten takkuisia tukkia, kuten kai tiedättekin. Työni on aika helppoa, mutta joskus on hyvin hankalia tapauksia.

Eräänä päivänä pitkätukkainen mies tuli parturiliikkeeseeni ja sanoi, että haluaisi otsatukan. Mikäs siinä! Otin sakset käteeni ja leikkasin ison tupsun hänen hiuksistaan. Silloin hän huudahti: ”Kauhistus! Unohdin peruukin päähäni, ja nyt te leikkelitte sen pilalle! Voi minun kaunista, uutta ja tärveltyä peruukkiparkaani!”


Pyysin tuhannesti anteeksi ja meinasin nostaa peruukin pois. Silloin hän huudahti: ”Mitä varten te sitä enää pois otatte? Sehän on jo pilalla! Antakaa sen olla päässäni ja leikelkää se pois!” Laskin peruukin takaisin hänen päähänsä ja aloin uudelleen leikata sitä. Vaihdoin sakset tukanleikkuukoneeseen ja aloin kyhnätä sillä hänen hiuksiaan. Samassa koneesta katkesi terä.

”Oletteko te Teräsmies, kun leikkuukoneen terätkin katkeavat teidän tukkaanne leikatessani?” Vaihdoin koneeseen uuden terän, mutta sekin katkesi erästä takkua ajaessani. Silloin raivostuin ja heitin hänen peruukkinsa nurkkaan. Mitä ihmettä! Mies olikin kalju!

Olin vähällä pyörtyä hämmästyksestä. Se päivä oli niin täynnä hämmästyksiä, että en jaksaisi läheskään niistä kaikista kirjoittaa. Siksi lopetankin tähän.

(Bloginpitäjän ainekirjoitus, keskikoulun 1. luokalla)

23.6.2018

Taikaraha


Oli kerran ukko ja akka. He asuivat pienessä mökintöllissä. Eräänä päivänä akka sanoi: ”Olen kyllästynyt olemaan ainaisessa kurjuudessa. Haluaisin komean palatsin ja paljon palvelijoita.” Ukko kysyi: ”Miten sinä yhtäkkiä rikastuisit miljonääriksi?”

Samassa taapersi heidän luokseen kultaraha. Se alkoi puhua: ”Nimeni on Hipsu Hupsukka ja voin loihtia teille upean palatsin. Mutta muistakaa, että ette saa näyttää minua, vaikka olisin jalokiveäkin kauniimpi. Muuten johdan teidät häpeään.”


Siinä samassa raha muuttui niin kauniiksi, että ukko ja akka olivat pyörtyä. Ja samassa heidän silmiensä edessä oli mahtava marmorikivestä rakennettu palatsi. Palvelijat juoksentelivat puutarhassa. Ukko ja akka muuttivat palatsiin asumaan.

Näin kului kaksi vuotta. Heille tuli arvokkaita vieraita, jopa itse Mademoiselle III, kuuluisan Aadolfin suvun ainoa jälkeläinen. Ukko ja akka eivät enää välittäneet rahan varoituksesta, vaan he näyttivät timanttiakin kauniimman kultarahan Mademoiselle. Samassa raha putosi lattialle ja kun akka kumartui ottamaan sitä, hänen hameensa ratkesi.

Kauhistuneena akka riensi ompelijan luokse ja käski hänen ommella hameen kuntoon. Silloin ompelija pisti akkaa takapuoleen. Akka kiljaisi ja lähti juoksemaan sinne tänne. Silloin hame tarttui isoon kaktukseen ja ryöstäytyi hänen päältään. Siinä hän nyt juoksenteli villapöksysillään.

Mademoiselle suuttui niin kovasti, että ajoi hänet pois palatsista.

(Bloginpitäjän ainekirjoitus, kansakoulun 4. luokalla)

Jälkikirjoitus

Tarina on sinänsä hyvä muistutus siitä, että ihmiset jaksavat jonkun aikaa vastustaa kiusausta, tässä tarinassakin kaksi vuotta. Mutta kun hyvä tilanne on jatkunut tarpeeksi pitkään, niin siitä alkaa tulla itsestäänselvyys. Ja alttius kiusaukselle ei häviä mihinkään, vaan jää väijymään sopivaa tilaisuutta, esim. halua tehdä vaikutus merkkihenkilöön. Ja lipsahduksesta alkaa repeäminen…muutenkin kuin hameen repeäminen…

Tarina jättää lukuisan joukon avoimia kysymyksiä. Millä oikeudella Mademoiselle ajoi akan pois? Oliko syynä poisajoon hameen repeäminen, villapöksyt vai kenties sopimaton kielenkäyttö? Ja miksi vain akka ajettiin pois ja ukko sai jäädä? Oliko Mademoisella ja ukolla suhde? Ja jos oli, niin elivätkö he onnellisina elämänsä loppuun asti?