Nimeni on Kutrinen.
Ammatiltani olen parturi. Leikkailen toisten ihmisten takkuisia tukkia, kuten
kai tiedättekin. Työni on aika helppoa, mutta joskus on hyvin hankalia
tapauksia.
Eräänä päivänä pitkätukkainen
mies tuli parturiliikkeeseeni ja sanoi, että haluaisi otsatukan. Mikäs siinä!
Otin sakset käteeni ja leikkasin ison tupsun hänen hiuksistaan. Silloin hän
huudahti: ”Kauhistus! Unohdin peruukin päähäni, ja nyt te leikkelitte sen
pilalle! Voi minun kaunista, uutta ja tärveltyä peruukkiparkaani!”
Pyysin tuhannesti anteeksi ja
meinasin nostaa peruukin pois. Silloin hän huudahti: ”Mitä varten te sitä enää
pois otatte? Sehän on jo pilalla! Antakaa sen olla päässäni ja leikelkää se
pois!” Laskin peruukin takaisin hänen päähänsä ja aloin uudelleen leikata sitä.
Vaihdoin sakset tukanleikkuukoneeseen ja aloin kyhnätä sillä hänen hiuksiaan.
Samassa koneesta katkesi terä.
”Oletteko te Teräsmies, kun
leikkuukoneen terätkin katkeavat teidän tukkaanne leikatessani?” Vaihdoin
koneeseen uuden terän, mutta sekin katkesi erästä takkua ajaessani. Silloin
raivostuin ja heitin hänen peruukkinsa nurkkaan. Mitä ihmettä! Mies olikin
kalju!
Olin vähällä pyörtyä
hämmästyksestä. Se päivä oli niin täynnä hämmästyksiä, että en jaksaisi
läheskään niistä kaikista kirjoittaa. Siksi lopetankin tähän.
(Bloginpitäjän ainekirjoitus,
keskikoulun 1. luokalla)