On vielä hämärää. Lunta
leijailee taivaalta. Metsä on hiljainen. Kävelen reippaasti metsätietä
eteenpäin. Oikealla avautuu parkkipaikka ja sen laidassa ulos tehty
kuntoilupaikka. Yksi aamujuoksija voimailee nostaen raskasta tukkia päänsä yläpuolelle.
Kävelen eteenpäin, katsellen
ja kuunnellen. Tänään kuuntelen miehen ääntä kuulokkeissa. ”Elämä on lyhyt loma
ikuisuudesta.” ”Nautinto ajaa ilon pois ihmisestä.” Sarasvuo välillä saarnaa,
välillä pyytää anteeksi ja välillä nauraa räkättää. Hänkin on aamulenkillä aina
maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin ja hänen vuodatuksiaan ja
juoksutuksiaan voi kuunnella näinä aamuina aina kello kahteentoista asti,
jolloin äänitteet poistuvat netistä. Tänään on torstai ja kuuntelen hänen
vanhempaa podcast-tuotantoaan.
Ylitän ajotien, yksi auto
tulee, mutta näkee minut ja antaa tietä. Tulen urheilukentälle, missä
kentänhoitaja jäädyttää urheilukenttää luistimille sopivaksi. ”Kelvollinen
opettaja tietää, hyvä opettaja näyttää, erinomainen opettaja saa kokeilemaan ja
ylivoimainen opettaja inspiroi.” Näin Kungfutse pohdiskeli aikoinaan Sarasvuon
mukaan.
Nämä samat maisemat olen
nähnyt nyt lähes joka arkipäivä siitä asti, kun tänä vuonna menin töihin.
Minulla on etuoikeus kävellä miellyttävää, osittain metsäistä reittiä bussille,
joka vie minut työpaikalle ja työpäivän loputtua kävellä reitti toiseen suuntaan.
Jo syksyllä kävelin aika usein osan työmatkastani, mutta tänä vuonna se on
tullut suorastaan tavaksi.
Kävellen ja bussilla
työmatkaani kuluu noin 55 minuuttia: puoli tuntia kävellen ja 25 minuuttia
bussilla. Aiemmin 20-25 minuutin autolla tehty työmatka koukutti minua, koska
siinähän ”säästän” tunnin aikaa päivässä. Säästän mihin? Hyvä kysymys. Aika
usein lähdin illalla tunnin kävelylenkille tai käytin säästämäni ajan
kotisohvalla ja silloin harmitti. Sitten keksin: en nimeä kävelyosuutta
bussille tai bussilta kotiin työmatkaksi ensinkään. Sehän on kävelyä, jota minun
kuitenkin olisi hyvä harrastaa päivittäin. Työmatkani on 25 minuuttia bussilla.
Muu osuus on liikuntaa. Kuinka hyvältä ja innostavalta tämä tuntuikaan. Ja
illat voin käyttää johonkin muuhun, kun kävelyt on jo hoidettu.
Toinen etu kävelystä on, että
aamulla se herättää kehon ja mieliala kohenee, joten olen paljon virkeämpi ja
innostuneempi aloittamaan päivän työt. Ja kotimatkalla kävely irrottaa ajatukset
mukavasti työstä. Autolla ajaen toisin ne kotiin. Kävellessä moni asia selkenee
ja tulevaisuus näyttää valoisalta, autolla ajaessa olen samaa rataa pyörivien
ajatusten oravanpyörässä, pää täynnä huolia ja kanssa-autoilijatkin koko ajan
törttöilevät liikenteessä. Bussissa voin lukea ja kuunnella musiikkia, tai
Sarasvuota, paremmin keskittyen kuin autolla ajaessa, jolloin varsinkin
lukeminen on kovin haastavaa.
Ohitan kesäisen uimapaikan ja
enää yksi laskeutuminen bussipysäkille. ”Arjen ahtaus johtuu tuhlatusta
tulevaisuudesta.” ”Toivo on yksi kiitollisuuden arvokkaimpia muotoja.” ”Toivo
on elämisen rohkeutta.” Sarasvuo siteeraa myös Martti Lindqvistiä: ”Toivo
tarkoittaa, ettei ihminen käänny pois omasta elämästään eikä siten kieltäydy
ottamasta vastaan sitä, mikä on totta.” Tänä aamuna minulle on totta se, että
olen saapunut bussipysäkille ja nousen oranssiin bussiin, joka toivottavasti vie
minut työpaikalleni. Ja olen loistotuulella.