22.2.2015

Keho - mieli - tunne - sielu

Ego-sielu-trilogian päätökseksi tarjoilen tässä päivälleen tasan kuusi vuotta sitten kirjoitetun jutun ihan sellaisenaan, raakana.

Kotini on nyt remontoitu. Putket ja sähköt on uusittu, samoin kylppäri ja keittiö. Seinää on kaadettu, ovia purettu ja lisätty. Lattiat on päällystetty uudelleen, katot ja seinät on maalattu. Koti on uudistettu ja puhdistettu. Siitä on tullut osa hyvää arkeani.

Asuntoni ei ole todellinen kotini. Todellinen kotini on siellä, missä minä olen. Kuljen kehoni mukana. Tämä vähemmän atleettinen lihaisa temppeli on siis enemmän kotini kuin asuntoni on. Niinpä temppelinherrana minun on tärkeää huoltaa sitä. Saan kehooni uutta voimaa laittamalla sen vaaka-asentoon ja pitämällä sitä tässä latausasennossa riittävän pitkään, toki käännellen välillä kuten kypsyviä juustojakin käännellään. Kunnostan kehoani liikuttelemalla sitä joko musiikin tahtiin tai ihan vain omaan tahtiin. Tässä temppelissä on leipälämmitys ja moninaiset moottorit pidän käynnissä biopolttoaineilla. Nivelet ja putkistot öljyän omega kolmosella.


Koska en ole yhtä kuin kehoni, minun on syytä huoltaa mieleni. Ennen vanhaan pestiin suu saippualla, mutta nyt on syytä pyrkiä syvemmälle. Luuttuan ja lakaisen pois kaikki vanhat toimimattomat ajatukset ja uskomukset, nuo visvaiset villakoirat, jotka ovat saostuneet mieleni pinnalle. Imuroin itseeni uudet ajatukset. Vaihdan mieleni sähköt plus-merkkisiksi, miinus-sähkö on todistettu epätaloudelliseksi ja epäekologiseksi. Samalla vaihdan sulakkeeni suurempiin.

Koska en ole yhtä kuin mieleni, minun on syytä hoitaa tunteeni kuntoon. Raotan mattoja ja päästän niiden alle lakaistut jähmeät emootiot haihtumaan taivaan tuuliin. Avaan ummehtuneen kellarin oven ja sytytän valon. Hämärissä viihtyvät pelkopeikkoni on yllätetty ja ne häviävät poksahtaen. Otan esiin palkeen ja puhallan sydämeni hiilloksen täyteen roihuun. Häkähapella pihdatut rakkauden tunteet virtaavat joka paikkaan kuin puhdas happi veressä ja leviävät ympäristööni kuin lämpö hehkuvasta ihosta. Otan suuntiman sydämestä ja levitän puhtaan lakanan valmiiksi purjeeksi.

Koska en ole yhtä kuin asuntoni, kehoni, mieleni, tunteeni, vaan jotain paljon suurempaa, minun on syytä avata ikkunat ja ovet sieluuni ja antaa raikkaiden tuulien puhaltaa sisään. Antaa pyhän tulla. Ja silloin purteni lipuu ylväänä sataman varjoista ulos kimmeltävälle merelle.



21.2.2015

Kenen käsiin annan päätösvallan?

Vaalit lähestyvät. On aika äänestää. Kenen käsiin annan päätösvallan? Kun en tietääkseni koskaan ole äänestänyt maahanmuuttajaa, kyselin kahdelta mahanmuuttajalta heidän käsityksiään asioista. Kyselyyn vastasivat Steven Soulside ja Enrico Egoles. Vaikka he eivät ymmärtäneet toisiaan, niin ihmeekseni minä ymmärsin heitä molempia. Näin he vastasivat kymmeneen kiperään kysymykseeni.


Kuka olet?
Egoles: Nimeni on Enrico Egoles. Olen syntynyt 3.11. … seuraa pitkä historia … Koulutukseltani olen filosofian tohtori, opiskelin Sorbonnen yliopistossa … opiskeluhistoria … Olen työskennellyt … työhistoria … Viime aikoina olen …
Soulside: Olen ruumiillistunut henkiolento. Yksi elämän monista nupuista.

Mitä haluat kysyä minulta äänestäjänä?
Egoles: Ketä olet ajatellut äänestää? Mitä ajattelet meidän puolueen ohjelmasta?
Soulside: Mitä sinulle kuuluu?

Missä on paras asua?
Egoles: Olen asunut monissa paikoissa … lista paikoista … Olen tullut siihen tulokseen, että Suomi on maailman paras paikka asua. Täällä on vielä puhdasta luontoa, Suomessa on hyvä koulujärjestelmä ja ihmiset ovat koulutettuja,  terveydenhuolto ja muut hyvinvointipalvelut pelaavat. No, ilmasto voisi olla hieman kesäisempi, mutta se on pieni hinta hyvästä kokonaispaketista.
Soulside: Ihmisen on paras asua siellä, missä hän on. Minä asun kehossani. Kotini on siellä missä minä olen.

Millainen on hyvä koti?
Egoles: Suomalaiset ovat siitä fiksua kansaa, että he ovat oivaltaneet oman asunnon merkityksen. Kun asunto on oma, niin siitä huolehtiikin paremmin ja voi käytännössä helpommin muokata siitä oman näköisen. Minusta omakotitalo on paras koti. Siellä on yleensä paljon tilaa, naapurit eivät häiritse ja lapsetkin voivat leikkiä omalla pihalla.
Soulside: Ihmisten väliset suhteet muodostavat kodin. Lapsen koti on vanhempien välinen suhde, vanhempien suhde lapseen tai lapsiin ja lasten keskinäinen suhde. Noiden suhteiden laatu määrittelee kodin hyvyyden.

Mikä parisuhteessa on tärkeää?
Egoles: Mielestäni se, että puolisot ovat kiinnostuneita samoista asioista. Sekin auttaa, että temperamentit ovat yhteensopivia. On tärkeää, että omien harrastusten lisäksi on vähintään yksi yhteinen harrastus. On myös avuksi, jos toisen ulkonäkö on vähintäänkin tyyliin ”kivan näköinen”. Pitkässä parisuhteessahan joutuu toisen naamaa katselemaan usein ja pitkään. Ja silloin on hyvä, jos näky miellyttää. Ja on ihan toisen huomioonottamista, että nainen esim. meikkaa itsensä myös kotona ollessaan tai pukeutuu vetävän näköiseksi. Tällä on merkitystä myös suhteen kestämisen kannalta, koska me miehet olemme niin visuaalisia olentoja. Samaten miesten on syytä kammata hiuksensa päivittäin.
Soulside: Tärkeää on yhteinen tahtotila olla yhdessä, rakkaudellinen kipinä. Jos se on kunnossa, persoonien väliset yhteenotot eivät horjuta suhdetta. Lopulta kaikki suhteet ovat parisuhteita. Ja kaikki elämä on rakkauselämää.

Mikä työssä on tärkeää?
Egoles: Työssä on tärkeää se, että työ on tarpeeksi haastava ja mielenkiintoinen. Että se ikään kuin kehittää ihmistä. Ja sanokaa mitä sanotte, niin onhan se palkka tosi tärkeä.
Soulside: Kaikki työ on lopulta palvelemista. Tämän tosiasian tunnistaminen on tärkeää. Sen sijaan, että kysyisin, mitä työ tai elämä voi antaa minulle, on hyvä kysyä, mitä minä voin antaa työlle tai elämälle.


Mitä on vapaus?
Egoles: Vapaus on sitä, että saan tehdä mitä haluan ilman että maailma tai muut ihmiset rajoittavat minua. Onneksi tämä on yhä enemmän mahdollista nykyisin. Tulen vaalityössäni pitämään vapauden ideaa näkyvästi esillä, koska erilaisten kyselyiden mukaan vapaus on ihmisille todella tärkeää.
Soulside: Vapaus on sitä, että vapaaehtoisesti antaudun elämän hyvään tahtoon.

Mikä on tärkeintä: menneisyys, nykyisyys vai tulevaisuus?
Egoles: Menneisyys on tärkeää, koska se muodostaa meille juuret. Voimme olla ylpeitä omasta historiastamme ja perinteistämme. Nykyhetki on niin lyhyt, että se ei ole kiinnostava. Tulevaisuus on tärkeää, koska sinne me olemme menossa. Itse asiassa me saamme tulevaisuudessa palkinnon pitkäaikaisesta uurastuksestamme.
Soulside: Menneisyys on mennyt ja tulevaisuus ei ole vielä täällä. Kaikki tapahtuu nykyhetkessä, myös se jos muistelen mennyttä tapahtumaa. Itse asiassa ei ole olemassa muuta hetkeä kuin nykyhetki. Menneisyys ja tulevaisuus ovat vain virtuaalisia käsitteitä. Se ei tietenkään muodosta estettä muodostaa tavoitteita nykyhetkessä.

Miten ratkaiset eteen tulevat ongelmat?
Egoles: Ensiksikin pitää tarkasti selvittää, mitkä ovat ongelmaan johtaneet syyt ja ketkä ovat ongelman syntymiseen johtaneen tapahtumaketjun osalliset ketjun kussakin vaiheessa. Siis kuka on tehnyt mitäkin ja kuka on vastuussa mistäkin. Jos on tapahtunut vääryys, pitää sitä vastaan taistella periksi antamatta kaikin mahdollisin keinoin.
Soulside: Ensin hyväksytään nykytila. Nykytila on mikä on. Se on fakta. Sen jälkeen hahmotellaan kaikille osapuolille hyväksyttävä lopputulos, ensimmäinen konkreettinen askel siihen suuntaan ja vähitellen lopputulokseen johtavat muut askeleet. Jos lopputuloksesta ei päästä yhteisymmärrykseen, hahmotellaan seuraava eteenpäin vievä konkreettinen askel.

Viimeinen kysymys: Miten sinappituubi tulee puristaa?
Egoles: Tämä on hyvä kysymys ja paljon riitoja aiheuttava aihe perheissä. Jotkut puristavat keskeltä tuubia, jolloin loppupäähän jää vielä paljon sinappia. Vielä pahempaa: jotkut ääliöt puristavat tuubin sivulta, jolloin tuubi menettää kokonaan muotonsa ja tuubiin voi syntyä jopa halkeamia, joista sinappia pursuaa ulos. Sen jälkeen on kädetkin ihan sinapissa! Hyi, ällöttävää! Ainut oikea tapa on lähteä puristamaan sinappituubia loppupäästä kohti etupäätä, eikä tosiaankaan saa puristaa kyljistä. Vähitellen kun tuubi tyhjenee, voi tuubia kätevästi lyhentää kääntämällä tyhjiä kohtia ikään kuin pinoksi päällekkäin.
Soulside: Purista hellästi, annostele sopiva määrä, maistele ja nauti tästä ihmeellisestä mausteesta, joka on sinua varten pakattu tällaiseen kätevään tuubiin.


Kiitin haastateltavia. Egolesilla olikin jo kiireinen lähtö Pohjois-Suomen vaalitilaisuuteen Kemijärvelle. Soulsiden kanssa lampsimme läheiseen ravintolaan syömään. Tutkimme millaisissa tuubeissa sinappi tässä ravintolassa tarjoiltiin.

19.2.2015

Olen saanut tarpeekseni

En kestä enää itseäni. Olen saanut tarpeekseni. Kärsimystä on ollut riittävästi. Nyt katsotaan kumpi on isäntä talossa: minä vai tyyppi, joka esittää minua. Tuo tyyppi on menneisyyden vanki. Hän viihtyy itse tekemässään vankilassa, mahdollisimman kaukana suurista muutoksista. Pahinta on, että hän pilaa elämäni. Vai mitä sanotte seuraavasta.


Tuo tyyppi herättää kehoni aamuöisin ja pitää minut valveilla ajatuksillaan, joissa ei ole järkeä. Ne ovat pelkkää toistoa, luuppia luupin perään. Jos kehossani on ongelmia tai väsymystä, tyyppi sivuuttaa ne ja paahtaa menemään. Hän teettää minulla liian pitkiä päiviä töissä. Hän ei pidä levosta tai silkasta olemisesta.

Hän on välillä kevyt kuin keväinen hulevesi: ei harrasta empatiaa eikä kiinnostu arkisista asioista. Ja välillä niin raskas, että voisi valua oman sulkeutuneisuutensa mustaan aukkoon. Hän on kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä. Hän haluaa päteä ja olla oikeassa. Hän elää toisten arvostuksesta ja kiitoksesta.

Hän kahlaa tulevaisuuden huolissa ja kaluaa menneisyyden luita. Hän on ollut aina rajoittunut ja peloissaan. Toki parantanut tapojaan. Sisäsiisti, mutta kuitenkin tapoihinsa kangistunut, kuivahko ja hyvin syvälle aatoksiinsa uponnut hahmo.


Tuo tyyppi ei siis ole lainkaan sellainen, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Voisin nirhata hänet. Voisin antaa hänelle lemput. Tai ehkäpä halata kuoliaaksi. Tai sitten voin antaa hänen elää omaa pientä elämäänsä. Ja minä voin alkaa elää omaani. Tai oikeastaan sitä yhteistä. Sitä suurta. Elävää elämää.






11.2.2015

Hyvät lukijat!

Hyvät lukijat! Siis ne, jotka ovat vielä jäljellä. Olen päivittänyt blogia harvoin ja kirjoitellut viime aikoina yksipuolisesti (aina noita luontojuttuja!). En ole kommentoinut ja lukenut muiden bloggaajien juttuja kuin satunnaisesti. Bloggaus on kuitenkin pitkälti vastavuoroista: kun kommentoit toisen kirjoitusta, saat palkkioksi hänen kommenttinsa. Siispä monet lukijani ovat kadonneet. Kiitän Sinua, joka vielä luet sepustuksiani!


Elämässäni on viime aikoina ollut liikaa töitä, menneisyyden siivoamista, joutavaa puuhastelua ja väsymystä. Olen saanut tarpeekseni. Muutos on tulossa. Tunnen kuinka kevät huokaa. Ulkona iltapäivän auringossa. Kadulla hiekan rahistessa jalkojen alla. Ja sisällä keuhkoissani. Sulan kuin hanki talven jäljiltä. Kohta tulevat muuttolinnut. Ja kun kevään ensimmäisen peipon laulu soi metsän reunassa, olen pelastettu.