Kävin Saaristopäivillä Pentalan saaressa,
joka uinuu Espoon Suvisaaristossa. Saaristopäivien aikana reittiveneliikenne kurvaa
saaren kautta. Muuna aikana yleistä veneliikennettä saarelle ei ole. Espoon
kaupunginmuseo valmistelee saarelle Saaristomuseota. Jos rahoitusta riittää,
niin museo avataan suurelle yleisölle vuonna 2017. Silloin myös reittiliikenne
saarelle alkaa.
Pentalan
saarella on ollut pysyvää asutusta jo 1700-luvun lopulta alkaen. Kuvan oikeanpuoleinen
kalastaja-asunto on saaren vanhin rakennus, 1790-luvulla rakennettu. Kuvan
keskellä olevassa rakennuksessa asui vuoteen 1987 asti saaren viimeinen
ympärivuotinen asukas Gurli Nyholm. Parhaimmillaan saarella asui
ympärivuotisesti noin kaksikymmentä henkeä. Huviloita Pentalaan alkoi nousta
1900-luvun alussa. Aluksi helsinkiläiset kesävieraat vuokrasivat kalastajien
koteja. Kalastajat perheineen siirtyivät siksi ajaksi ulkorakennuksiin.
Saaren komea aittarakennus on peräisin
1800-luvun alusta. 1982 aitan vieressä poltettiin roskia. Tuli jätettiin
vartioimatta kahvin keiton ajaksi ja tuulenpuuskan seurauksena aitta syttyi
palamaan ja paloi pahasti. Kahvi toivottavasti ei palanut pohjaan. No, hirsirunko
kuitenkin säilyi ja aitta kunnostettiin. Aitassa oli aikoinaan ollut
ruokokatto. Eestiläinen ruokokattomestari Siim Sooster teki aittaan uuden
ruokokaton. Oppaana toimineen Tommi Heinosen mukaan mestari tuli satamaan
Harley Davidsonillaan ja hänellä oli kuuden viikon työrupeamaa varten mukanaan
vain kaksi moottoripyörälaukkua. Toisessa oli vähän vaatetta ja ruokokaton asentamisessa
tarvittava työkalu: ISO veitsi. Toinen laukku oli täynnä eestiläistä
Saku-olutta. Mestarilla oli kuulemma seuraavat kymmenen kesää jo työtilauksilla
täytetty.
Pentala on saari, jossa on järvi, jossa on
saari. Kerrotaan, että saaressa on vielä lähde, mutta sitä ei ole löytynyt. Sen
sijaan järven pohjasta on löytynyt useita lähteitä. Tommi Heinonen kertoi, että
hän on sukeltajapoikansa kanssa kartoittanut järven pohjan. He olivat tehneet
kaksi löytöä järven pohjasta. Toinen oli metallinpaljastimella löytynyt iso rautaesine
mutaan uponneena. Sukeltajapoika kävi kaivamassa rautaesinettä esiin, mutta
mutakerros oli liian paksu. Tommi soitti puolustusvoimille, olisiko heillä
tietoa ko. esineestä. Heillä ei ollut, mutta kehottivat olemaan kaivamatta
esinettä esiin. Se voisi nimittäin olla suutariksi jäänyt pommi. Toinen löytö
oli iso pohjaan vajonnut laituri. Järvessä harrastettiin aikoinaan kesäasukkaiden
ja kalastajien pyykinpesua.
Saarella on hieno luonnontilainen Diksandin
hiekkaranta. Rantaan pääsee helposti veneellä ja oppaan mukaan keskikesän
helteillä rannassa on vaikea uida suuren venemäärän vuoksi. Opas näytti
horisontissa näkyvän Kytö-nimisen saaren. Saari on ollut puolustusvoimien
käytössä ja kun valtio vuonna 2000 luovutti saaren Espoon kaupungille,
paljastui että saaren omistusoikeus oli epäselvä. Useiden oikeuspäätösten
jälkeen todettiin, että saari kuului Edelmannin suvulle. Suvun jäsenet saivat
näin yllätyslahjan. Joku saattoi sen jälkeen laulaa: ”Vaarilla on saari, se oma
saari on…” Ja millainen saari: kaksi rannikkotykkiä ja tulenjohtotorni!
Saaressa on purjehdusseuran
omistama paviljonki, Paven. Sen on suunnitellut
arkkitehti Sigurd Frosterus vuosisadan alussa. Sama arkkitehti on
suunnitellut mm. Stockmannin tavaratalon Helsingin keskustassa ja Tamminiemen
päärakennuksen. Porkkalan vuokra-aikana Pentala oli Neuvostoliiton vastaista
rajavyöhykettä. Paven laitureineen jäi vyöhykkeen ulkopuolelle, mutta
puukäymälä jäi rajavyöhykkeen puolelle. Siten periaatteessa jokainen
vessassa käynti olisi aina edellyttänyt kulkuluvan.
Millä saaren asukkaat sitten elelivät?
Aluksi hylkeenpyynnillä ja kalastuksella, vähitellen mukaan tulivat
pienimuotoinen maanviljelys ja karjanhoito sekä kesäasukkaiden majoitus. Ammattikalastus
väheni toisen maailmansodan jälkeen ja loppui kokonaan 1974. Kieltolain
(1919–1932) aikana viinan salakuljetuksesta tuli merkittävä tulonlähde ja sen
ansiosta tapahtui jopa huomattavaa vaurastumista. Salakuljetus oli laajalle
levinnyttä toimintaa ja jopa poliisi oli siinä mukana. Vanhoista dokumenteista
käy ilmi, että Leppävaaran poliisilla kävi käry. Asemalla kaadettiin
takavarikoidut viinat kyllä näyttävästi lavuaariin, mutta poistoputki oli
johdettu poliisin omaan säiliöön. Hyvää ainetta ei siis poliisinkaan mielestä sopinut
hukata.
Vielä
viimeinen tarina Pentalasta. Saarella asusti kesällä 1970 tiikerin pentu.
Korkeasaaren tiikerinaaras sai kaksi pentua, mutta ei huolehtinut niistä itse,
joten Korkeasaaren eläinlääkäri Carl Wahlberg toi toisen pennun mukanaan
kesäksi Pentalaan. Se sai kaverikseen perheen kaksi mäyräkoiraa. Tiikeri kulki
vapaana saarella ja sitä tultiin ihmettelemään kauempaakin. Kesän jälkeen otus
vietiin takaisin Korkeasaareen ja myöhemmin eläintarhaan Kanadaan, jossa se
opetti englantilaisranskalaisille tiikereille suomenruotsia.