Minä ja mieleni

Aamulla minä havaitsen mieleni värinän. Se on levoton, sillä se haluaa, että minä selviydyn. Se piinaa minua omalla tietämällään tavalla: huolestumalla, huolehtimalla ja varautumalla kaikkeen mahdolliseen, pitämällä kehonikin pinkeänä ja valppaana.

Voi mieli poloinen, olet kuin lapsi, joka liian varhain ja kovin vähäisin keinoin on laitettu paljon vartijaksi. Mieli, voit olla levollinen, sillä minä otan aikuisen vastuuni. Sinut minä vapautan lentoon: ole kevyt ja täytä elämäni ilolla, uteliaisuudella ja kekseliäisyydellä. Totisuus ei sinua pue. Voit alkaa leikkiä nyt. Sen sinä osaat, villi lapseni.

Luonnon lumoa Saltfjärdenillä - Maaliskuu

Ajelen kapeaa tietä kohti parkkipaikkaa. Parkkipaikalla on yksi auto. Heti autosta noustuani näen parinkymmenen hanhen parven lentävän läheltä lintutornia. Tornissa oleva mies seuraa hanhiparven lentoa.

Saapastelen torniin ja vaihdan miehen kanssa huomenet. Juttelemme leppoisasti niitä näitä linnuista, kuten alkavaan aamuun sopiikin. Mies on nähnyt viisi hanhiparvea puolen tunnin sisällä. Minäkin näin noin kolmenkymmenen hanhen parven, autosta matkalla tänne. Määritykset jäävät sekä hänellä että minulla ”harmaahanhitasolle”.

Tuuli käy kovana lännen-luoteen puolelta, joten tuulen suunta ja kovuus ehkäisee kunnon lintumuuttoa. Hanhien lentokin on katkennut. Lintujen vähyydenkö vuoksi mies alkaa kertailla, mitä kaikkea hän on nähnyt tästä tornista aiemmin tänä vuonna ja aiempina vuosina. Minä käännän kiikarit talven painaman ruovikon ylle ja seuraan hetken ison varisparven touhuilua.

Torniin saapastelee vanhempi mies ja nuori poika, olisikohan mies pojan ukki. He ovat vähäpuheisia ja keskittyvät lintujen tiirailuun. Kun niitä ei juurikaan tule esiin, mies alkaa puhua, kuinka eilen tornista näkyi valtavasti metsä- ja tundrahanhia. Näin saamme lintuja sankoin joukoin näkyviin mielikuviimme.

Hiljaista aamua ilahduttavat peippojen alhaalla muuttavat hajaparvet ja sepelkyyhkyt, joita lasken suurimmassa parvessa olevan 26. Lähestyvät ”hanhiparvet” paljastuvat merimetsoparviksi, joista suurimmassa on 16 metsoa. Paikalliset kurjet ilahduttavat keväisillä huudoillaan ja laulujoutsenten valoon ja trumpettiin ei koskaan turru. Ukki löytää metsän reunasta lapinharakan.

Pian kuuluu surumielinen vihellys ja kevään ensimmäinen kapustarinta ilmestyy kiikarin näkökenttään. Aamumies lähtee tornista ja minäkin hyvästelen pian pojan ja ukin. Kello on vasta kymmenen ja minua houkuttelee brunssi jossain mukavassa paikassa auringon lämmittävän verhon alla. Tuulisessa tornissa ei tee mieli maiskuttaa. Olenkin bongannut tornista parkkipaikan läheisen lepikon ja sen takana kohoavan jyrkän kallion.

Kävelen ruovikkokaistaleen yli lepikkoon. Torniin punkeaa lisää väkeä, yksinäinen mies ja pariskunta. Minä sukellan valoisaan lepikkoon. Voin kuvitella, kuinka kohta täällä kaikuu peipon ja rastaiden laulu ja sepel- tai uuttukyyhkyjen puhinat. Tänään täällä ei kuulu kuin sinitiaisen ohut hihitys. Äkkiä sen vastapainona maisemaa täräyttää fasaanin aamuhuuto.

Saavun leveän ojan varteen ja se estää pääsyni kalliolle. Jään koivun juurelle kuorimaan kananmunaani ja mutustelemaan kauraleipääni. Katselen korppien taitolentoa tuulessa. Aurinkoisella taivaalla soutaa 17 töyhtöhyypän parvi. Neljä kurkea saapuu ruovikolle kovasti kurahdellen. Suljen silmät, kuuntelen korppien ja kurkien ääniä, annan auringonlämmön hyväillä kasvojani. Kauempana lintutornissa ornit seisovat kylmässä tuulessa silmät valppaina.

Brunssin ja solariumin jälkeen suunnistan autolle. Koko päivä on vielä edessä. Metsän reunasta lehahtaa lentoon kaksi lehtokurppaa, joita myös väyrysiksi sanotaan, molemmilla silmät yhtä kaukana toisistaan. Ne muistuttavat minua lähestyvistä kunnallisvaaleista… Ravistelen ajatuksen irti. Nyt linnustetaan!

Kuikuile höristele kevättä - 20.3.2017

Viikki 7:15 – 8:50. Pakkasaamu. Maa on hieman kuurassa. Melko lähellä pellolla ruokailee meri- ja kanadanhanhia. Asetun ladon seinustalle ja samalla kun pystytän kaukoputkea, niin noin sadan hanhen parvi näkyy metsän yllä. Kiikareilla en ennätä tarkemmin tunnistaa niitä, todennäköisesti metsä- tai tundrahanhia. No, tyydyn laskeskelemaan näitä lähihanhia. Mutta hetken päästä samaa reittiä lentää kahdeksan hanhen parvi. Ne saan sentään tunnistettua metsähanhiksi.

Kottaraisia on tänään viime viikkoa vähemmän, samoin kuin räkättejä. Töyhtöhyyppiä lentelee silloin tällöin, suurimmasta muuttoparvesta lasken 22 hyyppää. Uuttukyyhkyt ja kiurut ovat jo ”vakiokauraa”. Isolepinkäinen istuu tutulla paikallaan. Kanahaukka päivystää sähköpylvään päällä ja toinen lentää pellon yli.

Jää alkaa sulaa auringonpaisteessa ja ladon katolta putoava vesi ropisee kovaäänisesti. Kauempana pelloilla on lisää hanhia. Kun harsomainen sumu hellittää, pääsen laskemaan lintujen määrää. Lasken noin 240 kanadanhanhea, 25 merihanhea, 7 valkoposkihanhea ja 10 laulujoutsenta.

Päivän nisäkkäiksi pääsevät neljä metsäkaurista pellonlaidalla.

Havaitut lintulajit: Viherpeippo, Mustarastas, Varis, Harakka, Varpunen, Talitiainen, Sinitiainen, Uuttukyyhky, Naakka, Keltasirkku, Tikli, Räkättirastas, Kiuru, Kanadanhanhi, Merihanhi, Kottarainen, Laulujoutsen, Töyhtöhyyppä, Metsähanhi, Isolepinkäinen, Kanahaukka, Valkoposkihanhi, Harmaalokki, Sinisorsa, Tikka. Yhteensä 25 lajia.

Kuikuile höristele kevättä – 15.3.2017

Viikki klo 7:10 – 8:50. Kävellessäni autolta pellon reunaa pitkin edessäni räpsähtää ja kaksi isoa lintua lähtee lentoon läheisestä puusta. Seuraan kahden kanahaukan lentoa pellon yli vastapäiseen metsään. Kiva alku päivälle!

Vakituisen katselupaikkani metsikössä laulaa tikli ja käpytikka lentää ”aaltoillen” metsästä pois. Pystytän kaukoputken ja saankin heti ihailla töyhtöhyyppäparven ylilentoa. Ympärillä pyörii myös uuttukyyhkyjä.

Minulle tulee pissahätä ja avaan jo vetoketjun, kun iso lintu lentää yli. Harmaahaikara. Yritän uudelleen pissatouhuja, mutta laulujoutsenten ääni ei anna lupaa. Mereltä päin nousee 12 laulujoutsenen parvi. Tarkistan, ettei joukossa ole pikkujoutsenia. Ei ole.

Ei tässä nyt pissalle ehdi, pellotkin ovat täynnä hanhia. Lasken eri parvista yhteensä 73  kanadalaista, 3 merihanhea ja yhden valkoposken. Yksi laulujoutsenkin näkyy valkoisena pilkkuna tummaa peltoa vasten. Mereltä nousee silloin tällöin uusi joutsenparvi ja ynnään muuttavia laulujoutsenia yhteensä 29 kpl.

Ryhdyn selvittämään pelloilla ruokailevien pienempien lintujen tarkempaa olemusta. Lasken paikalla olevan 32 kottaraista ja noin 45 räkättirastasta. Yhtään kulorastasta en löydä. Kiuruja näen enimmillään 12 yksilön parven. Isolepinkäinen ei ole vielä lähtenyt muutolle vaan istuskelee samassa puussa kuin kahdella ensimmäisellä kerralla täällä ollessani.

Taivaalla näen pieniä töyhtöhyyppäparvia, viisi ylilentävää korppia, joitakin harmaalokkeja sekä vihdoin uuttukyyhkyjen lomassa myös yhden sepelkyyhkyn. Metsän päälle nousee neljän harmaahaikaran parvi.

Viereeni tulee jutustelemaan herrasmies joka on kuten minäkin koukannut ennen töihin menoa Viikin peltojen kautta. Näytän hänelle kaukoputkella töyhtöhyypän, valkoposkihanhen ja pelloilla ruokailevan laulujoutsenen. Hän on eilen käynyt pöllöretkellä Pornaisissa ja kuullut useita lajeja pöllöjä, mm. helmipöllön. Sitä en itse ole kuullut enkä nähnyt pitkään aikaan. Mustalta näyttävä varis lentää kohden metsänreunaa, mutta harmikseni en saa sitä heti putkeen, joten mustavaris jää tällä kertaa meille vain haaveeksi.

Vieraan lähdettyä napsin vielä läheisen talon katon antennin päältä pikkuvarpusen. Vielä aion ottaa pari valokuvaa maisemasta, mutta kamera ilmoittaa, että muistikortti on lukittu eikä suostu ottamaan kuvan kuvaa. Otan muistikortin esiin ja näen että sen puoliskot ovat irtoamassa toisistaan. Kaksi vuotta vanha muistikortti irvistää minulle. Eipähän tällaista ole koskaan ennen tapahtunut. Saisikohan siitä rahat vielä takaisin, jos palauttaisi ostoliikkeeseen. Ajattelin ainakin yrittää.

Kun en saa kuvia, niin hoidan sitten sen pissahädän ja lähden taapertamaan kohti autoa. Mieleeni muistuu, että onhan minulla kännykkä ja saahan silläkin kuvia. Niinpä napsauta muutaman kuvan. Vielä matkalla autolle näen Viikinmäen päällä parveilemassa 50 variksen ja 70 harmaalokin hajaparven.

Kevät tuli kerralla ja lajimäärä tuplautui viime viikosta. Hai hou! Päivän nisäkkääksi sain läheltä juosseen rusakon.

Havaitut lintulajit: Varpunen, Talitiainen, Viherpeippo, Varis, Sinisorsa, Kanahaukka, Sinitiainen, Mustarastas, Tikli, Käpytikka, Töyhtöhyyppä, Kanadanhanhi, Merihanhi, Laulujoutsen, Korppi, Uuttukyyhky, Harmaahaikara, Räkättirastas, Kottarainen, Kiuru, Valkoposkihanhi, Keltasirkku, Naakka, Harmaalokki, Pikkuvarpunen, Isolepinkäinen, Sepelkyyhky, Kesykyyhky. Yhteensä 28 lajia.

Kuikuile höristele kevättä - 10.3.2017

Viikki klo 7:05 – 8:45. Vajaan viikon kestänyt kylmä ja lumisateita sisältänyt jakso on ohi ja tänään on kirkas aamu, lämpötila nollan vaiheilla. Lintujen elämöinti on ihan toista kuin viikko sitten. Sini- ja talitiaiset, varpuset, varikset ja varsinkin viherpeipot kuuluttavat olemassa olostaan heti avattuani auton oven.

Saapuessani ladolle, ladon takaisessa metsässä vilahtaa jotain valkeaa. Valkopukuinen kärppä siellä säntäilee mustapäinen häntä pystyssä. Ladolta avautuu eteeni kaunis maisema: tyyntä, pellon päällä siellä täällä hienokseltaan usvaa ja aurinko juuri nousemassa valopallona taivaalle.

Idyllisen aamun keskeyttää kiroileva naisen ääni. Peltotiellä kulkee keski-ikäinen nainen taluttamassa koiriaan. Tai oikeastaan koirat taluttavat naista. Nainen käyttää ainakin kolmea eri kirosanaa ja riuhtoo ja repii voimalla kahta koiraansa hihnasta. ”Älä s…tana vedä!” Vähän väliä nainen pysähtyy, huutaa koirilleen ja riuhtoo niitä hihnasta. Koirille naisen huudot eivät mene perille, vaan ne alkavat vetää heti liikkeelle päästyään. Näytelmä toistuu uudelleen ja uudelleen. Väkisinkin nousee mieleeni, että nainen noituu itseään, kun ei ole opettanut koiriaan toimimaan oikein.

Vähitellen nainen koirineen häipyy horisonttiin ja saan taas nauttia tiklin laulusta. Välillä tiklejä tulee lisää ja parhaimmillaan lasken niitä ladon takaisesta metsästä täyden tusinan verran. Varpunen on ilmestynyt ladon rakenteisiin silputtamaan.

Isolepinkäinen istuu tutulla paikalla pienen pensaan oksalla peltojen toisella laidalla. Keltasirkkuja on peltojen keskellä olevan metsäpläntin koivuissa kuusi yksilöä. Räkättejä on vähemmän kuin viikko sitten, suurin parvi tänään noin 20 yksilöä. Sitten näen keväälle uuden lajin, kun uuttukyyhky tekee ylilennon. Jäykin matalin siiveniskuin se kaartaa koti Hakalan metsää ja häviää sinne. Hakalan metsään lentää myös käpytikka.

Hetken päästä kuulen uuttukyyhkyn uuhkuttelua takaani metsästä. No siinähän se. Onkohan sama kuin aiemmin nähty? Välillä tarkastan tilanteen pellolla. Ja kun käännyn katsomaan uuttukyyhkyä, se on saanut seurakseen lisää muuttolintuja. Tasan 20 kottaraista on piirittänyt yksinäisen kyyhkyn. Kottaraisetkin päästelevät hieman keväisiä ”riita”sointuja.

Pistän kamat pakettiin ja lähden talsimaan autolle. Käpytikka lentää puuhun viereeni. Ja kiikareilla näen, että osa Prisman viereisen lutakon sinisorsista on tullut tienpientareelle istuskelemaan. Huikeaa, tänään yksi lintulaji enemmän kuin viikko sitten. Kevät etenee kukon askelin!

Havaitut lintulajit: Viherpeippo, Varis, Sinitiainen, Mustarastas, Varpunen, Räkättirastas, Talitiainen, Tikli, Uuttukyyhky, Isolepinkäinen, Käpytikka, Keltasirkku, Kottarainen, Sinisorsa. Yhteensä 14 lajia.