Itsestäänselvyyksiä

Ennen lähtöä pesen vielä hampaani sähköhammasharjalla. Päätän ottaa hampaiden harjauksen läsnäoloharjoituksena. Siinä hampaita pestessäni huomaan, kuinka mukavasti ja vaivattomasti hampaani puhdistuvat. Minun ei tarvitse käyttää voimaa, ohjailen vain härveliä suussani. Minut valtaa kiitollisuus siitä, että joku on kehittänyt tällaisen mainion vempaimen avukseni. Ja joku toinen on kehittänyt fluoripitoisen tahnan, joka suojelee hampaitani reikiintymiseltä ja maistuu lisäksi hyvältä.

Huuhtelen harjan ja suuni. Kuinka mukavaa tämäkin: käännän vain hanasta ja vettä tulee. Voin säätää veden määrää ja lämpötilaa pienellä liikkeellä. Itsestäänselvyys tämäkin, koska olen niin tottunut siihen. En huomaa edes kyseenalaistaa tätä. Mutta mitäpä, jos joku päivä vettä ei tulekaan?

Kävelen autolleni. Kuinka kätevästi saankaan ovet auki: painan vain muovisen avaimenperäni yhtä nappula ja sesam kaikki ovet aukeavat samantien. Laitan avaimeni metallisen pään pieneen rakoon ja käännän sitä hieman ja näin pienellä voimalla saan autoni moottorin ja sen kymmenet hevosvoimat käyttööni. Pienellä vivulla säädän mihin suuntaan haluan autoani liikuttaa ja pyörästä kääntämällä (jälleen ilman merkittävää voimaa) saan autoni kääntymään. Jalallani voin säätää auton nopeuden sopivaksi tai tarvittaessa pysäyttää sen.

Ulkona on pakkasta, mutta pian autoni sisällä on jo lämmintä eikä minun tarvitse palella. Jopa penkkini lämpenee aivan kuin tumma pinta auringonpaisteessa. Ikkuna on likainen, aurinko paistaa silmiini enkä näe kunnolla eteeni. Eipä hätää: naps vain ja vettä ruiskuaa ikkunaan, pyyhimet pyyhkivät lian pois ja näen taas kunnolla. Niin todellakin, pakkasellakin voi käyttää sulaa vettä, koska joku on kehittänyt aineen, joka pitää veden juoksevana kovallakin pakkasella.

Vaikka viime päivinä on satanut paljon lunta, on joku aurannut minulle kulkutien valmiiksi koko kolmenkymmenen kilometrin matkan Keravalle äitini luo. Minun ei tarvitse varata matkaan koko päivää, kuten vuosikymmeniä sitten olisi pitänyt tehdä. Nyt kuluu vain puolisen tuntia ja olen perillä.

Matkallani ohitan lentokentän ja näen muutaman lentokoneen. Ja kun alan ajatella, mitä kaikkea ihmeellistä nuo vehkeet mahdollistavat ja kuinka itsestään selvänä niitäkin pidän, minua alkaa melkein nolottaa. Minä valitan toisinaan milloin mistäkin pikkuasiasta enkä muista ollenkaan ihmetellä näitä uskomattomia asioita, joita ympärilläni koko ajan vilisee helpottamassa elämääni. Ja joista en huomaa edes olla kiitollinen, koska olen laittanut niihin lapun "Itsestäänselvyys".

Johdatin

Minä olen tässä

missä taivas ja maa

yhtyvät

ja

parhaimmillani

kun olen tyhjä kanava

ruoko johon puhalletaan

alan soida

ja

maailma laulaa
kanssani

ilosta

inspiraation lähde: Lauri Siirala

Lainaan Lauria

Luin taas tauon jälkeen Lauri Siiralan blogia. Tässä kaksi otetta, olkaa hyvä.

Laurin kirjoitus vuodelta 2000 (http://www.laurisiirala.com/?1;2;1500;1500;813.html)

Sillä te, nainen, totuudessa olette rakkauteni ruumiillistuma täällä niin rakkaudettoman olemassaolon piirissä. Olette puhtaimmillanne se viattomuus, joka tuo miehiseen elämääni vilpittömän nautinnon, ilon ilman mitään syytä. Kun yhdyn syvään paikkaan psyykessänne, olemme kumpikin yhtä tuon jumalaisen tilan kanssa, josta molemmat olemme kotoisin, ja jonka koskettaminen meitä kumpaakin niin suuresti ilahduttaa ja riemastuttaa.

Mitätöimällä naista, vähättelemällä naisen eli rakkauden merkitystä elämässäni olen tekemässä itsemurhaa, murhaamassa omaa rakkauttani. Asettamalla jatkuvasti toisia rakkauden kohteita ensisijaisiksi, naisen rakkauden edelle, kutistan naista ja siten itseäni. Sillä en voi rakastella kännykkäni kanssa.

Laurin kirjoitus tammikuulta 2012 (http://www.laurisiirala.com/?1;2;1500;1500;815.html)

Helmikuu on ovella ja lupaus valosta ja kevään tulosta on jo näkyvillä vaikka lämpömittari kertookin vielä sydän talven tarinaa ja kevään tuloon on vielä tovi. Näinhän muutos kuitenkin aina tapahtuu; se on jo muutoksena muodossa vielä ilmenevän ytimessä, odottamassa hetkeä, jolloin muodottoman energia voittaa muodon ja siirtää omat ominaisuutensa uuteen, vielä näkymättömään mitä sitten kutsumme muodoksi.

Se, mikä on silmin nähtävissä ja käsin kosketettavissa, on jo vanhaa, mennyttä, joka vielä sinnittelee omassa muodossaan vaikka toisella ulottuvuudella muutos on jo tapahtunut. Kaiken meditaatio-, hiljenemis- ja läsnäoloharjoituksen tarkoitus on irtautua energeettisesti ihmismielen kiintymyksestä jo menneeseen muotoon, jota jatkuva mentaalinen reflektio eli ajattelu edustaa.

Kiitos Lauri näistä ja monista muista!

Pullopostilla päähän

Hei,

kokeilen tuleeko laivalta lähetetty pulloposti perille. Merirosvot kapteeni Koukun johdolla valtasivat laivamme heti päästyämme avomerelle. Sekoitin unilääkettä rosvojen ruokaan, joten suurin osa heistä nukkuu nyt. Sen vuoksi pääsin myös lähettämään tämän viestin.

Lähetä pelastusvene avuksemme, sijaintimme on 65 astetta pohjoista leveyttä ja 28 astetta läntistä pituutta.  Tai sano kolme kertaa peräkkäin taikasana UKKUOKINEETPAKSALA. Tällöin suuri MERIRÄKÄTTI kakkaa rosvojen päähän, he joutuvat hyppäämään mereen pesulle ja me pelastumme.

T. Iskä

P.S. Pussaa äitiä puolestani!

Tällainen viesti putosi päähäni pari päivää sitten. Lopetin kirjan lukemisen sängyssä ja kun siirsin pääni alla olleen koristetyynyn syrjään, kolahti päähäni tyynyn päällä majaillut paperirulla, johon olin riipustanut tämän tarinan vuosia sitten. Olin silloin purjehdusmatkalla kaljaasi Albanuksella Maarianhaminasta Helsinkiin ja olin lähettänyt tämän viestin pullopostikirjekuoressa pojalleni. Poikani oli nyt siivonnut huonettaan ja löytänyt pullopostiviestin. Vekkulimaiseen tapaansa hän oli ottanut kirjeen pullosta ja laittanut sen tyynyni päälle hiiskumatta minulle asiasta mitään. Ilahduttava yllätys. Olin unohtanut koko jutun. Ja kun otin asian seuraavana päivänä puheeksi, hän hymyili vinosti ja kysyi, halusinko pullonkin.