Turku. Mitä sanoisin siitä? Ainakin se on
tavallaan uusi tuttavuus. Olen ollut ohikulkumatkalla tai Ruisrockissa
kaupungista syrjässä tai vaimon sukulaisia moikkaamassa. Koskaan en ole varsinaisesti
ollut Turussa. Viettämässä aikaa. Nyt seurustelemme Turun kanssa kaksi päivää –
vaimoni ja minä.
Kun aamulla lähdemme Hesasta, niin aurinko
paistaa ja lämpötila heiluu parinkymmenen asteen hujakoilla. Kun olemme
puolivälissä Turkua, alkaa sataa kaatamalla ja lämpötila putoaa kymmeneen
asteeseen. Mitä hittoa! Alkaako Turku vaikuttaa näin?
No, sää helpottaa ja Turussakin on ihan
lämmintä eikä sateesta tietoakaan. Majoitumme hotelliin ja alamme etsiä
ruokapaikkaa. Käymme ensin torilla. Siellä on myynnissä mustikkaa melko
edulliseen hintaan. Kysymme, onko kauppias huomenna paikalla, kun ei viitsi
marjoja hotellihuoneeseenkaan viedä. Hän sanoo, että todennäköisesti ei ole,
koska huomiseksi on luvattu sadetta. No, ei mahda mitään!
Ajaudumme joen varteen, mihin on tehty pitkä
kävelykatu. Hieno juttu! On ilo kävellä joen rantaa, joka on täynnä
ravintoloita ja kahviloita, välissä joku museokin. Vierailemme mm.
apteekkimuseossa ja ihmettelemme valtavaa muinaista iilimatoa. Kahvit juomme
1700-luvun kahvilassa. Kahvi on hieman tuoreempaa.
Tavoitteemme on Turun linna, jonne on muutaman
kilometrin matka. Välillä meinaa usko loppua ja kysymme ohikulkijoilta, onko
vielä pitkälti käveltävää. Ei, tuossahan se on ihan vieressä. Varmuuden vuoksi
lepäilemme hetken Forum Marinumissa ison Päivänkakkaran varjossa. Lopulta
pääsemme Turun linnaan todetaksemme vain, että paikka on suljettu. No,
etupihalle pääsee kuitenkin.
Kävelemme pois Kakolanmäen kautta. Ihastelemme
entistä vankilakompleksia, missä mm. huijari Pertti Ylermi ”Kreivi” Lindgren on
istunut lukemassa graniitinpäitä. Sivuutamme puutaloalueen Port Arthurin, mutta
emme nyt jaksa siihen tutustua. Jalat huutavat jo Hallelujaa! Vielä sivuutamme
ehkäpä Suomen upeimman kirkon, 24-vuotiaan arkkitehtiopiskelija Lars Sonckin
suunnitteleman Mikaelin kirkon. Sonck ei ollut kuitenkaan tyytyväinen
alkuperäiseen suunnitelmaansa ja olisi halunnut tehdä isoja muutoksia, mutta
niihin ei suostuttu. Sonck ei kuulemma myöhemmin Turussa käydessään mennyt
lähellekään kirkkoa. Me kyllä tykkäämme. Kirkko on kiinni ja päätämme tulla
huomenna uudelleen, kun on kerran sadepäivä.
Seuraavana päivänä todellakin sataa. Välillä
kaatamalla. Ja kuinka ollakaan, mustikkakauppias on kuin onkin paikalla ja
saamme mustikkamme. Vieläpä puoleen hintaan verrattuna eiliseen. Katsastamme
Mikaelin kirkon. Syömme Forum Marinumissa. Ja vingutamme museokorttejamme, kun
käymme merimuseossa ja sukellusvenenäyttelyssä ja Suomen Joutsenessa ja
vanhassa Bore-aluksessa, joka risteili aikoinaan Suomen ja Ruotsin välillä,
mutta on nykyään hostellina ja museona. Sotalaivoihin emme jaksa enää mennä.
Ison purjealuksen, Suomen Joutsenen, matkat
eivät olleet mitään huvimatkoja. Etelä-Amerikan ympärimatkalla miehistön
tehtäviin kuului mm. tuoda Suomen museoihin albatrosseja täytettäväksi.
Miehistö sai hilattua ammutuista linnuista neljä laivaan saakka. Merimiesten
keskuudessa on uskomus, että albatrossien ampuminen tietää huonoa onnea. Niinpä
tällä matkalla menetettiin neljä merimiestä. Yksi ihmishenki jokaisesta ammutusta
albatrossista!
Käymme ihastelemassa Port Arthuria. Tähän
meillä on erityinen syy. Olemmehan asuneet kuusi vuotta Port Arthurissa.
Hyvinkään Port Arthurissa.
Suosittelen Turkua kaikille vastaantulijoille.
Hieno kaupunki!