Pienellä aamupäiväkävelyllä puoliskoni
kanssa. Suuntaamme omenatarhan ruokinnalle. Joku on sahannut ruokinnalle
johtavan kuusikujan puiden alimpia oksia pois. Ikävä juttu, meistä on ollut kiva
hieman kumarrella oksien alitse.
Minulla on rasvamakkaroita mukanani. Auringonkukansiemeniä
en ole yrityksistä huolimatta saanut hankittua. Ne ovat ilmeisesti tilapäisesti
loppuneet äkillisen lumentulon seurauksena, kun ihmiset ovat kilvan laittaneet
ruokinnat pystyyn. No jaa, pienissä pusseissa kyllä saa, mutta säkkejä en ole
löytänyt. Onneksi ruokintamme on mukavasti kommuunistunut ja useampi ihminen
tuo sinne purtavaa. Lämmin kiitos näille hyvän tahdon haltijoille!
Ruokinnalla onkin kiva vilske. Tali- ja
sinitiaiset, mustarastaat ja viherpeipot ovat runsaslukuisina paikalla.
Muutamia punatulkkuja viheltelee puissa.
Vaikka seisoskelemme melko lähellä
ruokintapönttöjä, niin jopa närhi ja harakka uskaltavat tulla syömään. Kesyjä
ovat. Ruokinnalla pyörinyt punarinta ei meille nyt näyttäydy.
Kuuntelen lintujen ääniä. Jostain putkahtaa
päähäni Anthem-laulun alkusanat:
The birds they sang
at the break of day
Start again
I heard them say
Leonard Cohenin karhea matala ääni
sekoittuu lintujen korkeisiin vinkaisuihin. Tämän tulkitsijan poismenoa ei
olekaan ihan helppo niellä. Närhen rääkäisy palauttaa maan pinnalle.
Pällisteltyämme aikamme jatkamme joen yli
viljelypalstoille. Joki on tässä kohtaa avoin kovan virtauksen vuoksi.
Palstoilla ihailemme viljelijöiden jättämiä kasveja nyt luonnon pakastamina.
Täältä löytyy myös pari auringonkukkaa, vaikka kaupasta ei.
Palokärki lentää yli kiivaasti huutaen.
Varikset rähisevät lähistöllä. Syykin löytyy, kun sähkötolpan päähän lentää
kanahaukka.
Puoliskoni lähtee kotiin ja minä jatkan
vielä tarkoituksena käydä lammen patoaltaalla katsastamassa, onko sorsia vielä
maisemissa.
Sitä ennen kiepsahdan Malminkartanon
talojen lomaan paikkaan, missä viikko sitten yhytin punarinnan. Sitä ei nyt
näy, liekö talvi korjannut talteen. Toivottavasti ei, vaan lintu on löytänyt
hengenpitimikseen jonkun ruokinnan. Kolmenkymmenen tilhen parvi viipottaa kovaa
vauhtia ohi. Katselen, kuinka varis rapsuttelee nokallaan kaverinsa selkää.
Kaveri levittää siipensäkin nautinnosta. Toimitus kestää pitkään.
Koukkaan rautatiesillan ruokinnalle. Se ei
petä. Yhytän tämän ruokinnan varmat lajit: pikkuvarpusia ja keltasirkkuja.
Rautatiesillan alla sulassa maassa tonkii parinkymmenen mustarastaan joukko
maata. Ainakin kotiloita näyttää löytyvän. Mustien rastaiden joukosta löydän
yhden punakylkisen rastaan. Siis punakylkirastaan.
Matkalla lammen padolle löytyy päätön
seepra, lumessa vaaniva leijona, puissa leijuvia paperipalloja ja ihka elävä ja
komea fasaanikukko. Padolla ei ole sorsan sorsaa.
Matkalla kotiin seuraan vielä, kuinka
mustarastasjoukkio kaivaa lämpöputken sulattamaa maata. Mukava lopetushavainto
on päiväkodin nurkalla koivussa istuva sepelkyyhky.
Havaitut lintulajit: talitiainen, sinitiainen,
varpunen, mustarastas, varis, naakka, harakka, viherpeippo, punatulkku, närhi, räkättirastas,
palokärki, kanahaukka, tilhi, pikkuvarpunen, keltasirkku, punakylkirastas, fasaani
ja sepelkyyhky. Yhteensä 19 lajia.