Anssi Kela oli minulle uusi tuttavuus
live-esiintyjänä. Anssi kelasi Savoy-teatterissa Parasta aikaa kiertueen
päätöskonsertin 5.11. Kuten Anssi totesi, niin katsojat saivat kaksi keikkaa
yhden hinnalla. Ensin oli akustinen keikka, väliaika väliin ja sitten seurasi
sähköistä menoa. Tykkäsin molemmista puoliajoista.
Akustinen osuus oli intiimi, lämmin ja
vaihteleva. Anssin kitarointia ja huuliharpun soittoa oli ilo seurata.
Mandoliini, haitari ja naispuolisen jäsenen laulu soivat kauniina. Anssi oli
myös yllättävän vahva laulaja.
Laskin mun aseet,
päätin antautua
Söin ja join ja hengitin sua.
Miten sydämet
toimii?
Tietääkö kukaan?
Kuinka ne toisensa poimii
Saman rytminkö mukaan?
Miten sydän voi kestää
Vaikka sen särkee?
Miksei sitä voi estää?
Miksei se tottele järkee?
Välispiikit olivat ajoittain hauskoja tai
jopa kömpelön hauskoja itseironialla kuorrutettuna. Anssi kertoili tarinaa
yhden biisin teosta. Ensin se oli toiseen maailmansotaan sijoittuva Kaunotar ja
fasisti, sitten Kaunotar ja rasisti, Hollantiin sijoittuva Kaunotar ja hasisti,
ja sitten vielä Masi-sarjakuvalehtien keräilijästä kertova Kaunotar ja masisti.
Lopulta siitä tuli Kaunotar ja basisti.
Akustinen osa huipentui veret seisauttavaan
tulkintaan parisuhdebiisistä Palava silta.
Sähköisessä osuudessa Anssi väänsi
tuulikoneen päälle ja sitten mentiin. Vastapestyt pitkät hiukset hulmusivat ja
kitarat soivat. Ja kun toinen kitaristi laittoi myös pitkät hiuksensa heilumaan
ja oli muutenkin Jukka Tolosen oloinen, niin saatiin katsella kunnon
rokkikukkoilua. Anssi perusteli tuulikonetta sillä, että jotkut ovat tulleet
katsomaan juuri sitä eikä heitä saa pettää.
Encoren jälkeen yleisö ei meinannut
lopettaa taputustaan. Silloin Anssi astui esiin, veti Smoke on the waterin
alun, lopetti ja sanoi Vitsi vitsi. Heilautti kättään ja totesi olevansa myyntitiskillä
tavattavissa keikan jälkeen, jos joku haluaa ottaa hänen kanssaan selfieitä.
Tässä lopuksi duurisointuisen biisin
Parasta aikaa lyriikkaa. Biisi syntyi kuulemma yhdeltä istumalta ja Anssi
esitti sen jo samana päivänä Kappelin terassikeikalla.
Mä oon aina ollut
tällainen, jotenkin ulkopuolinen
Raivaan omat polkuni ryteikköön, valmista tietä huoli en
Ja mut on helppo väärin ymmärtää jos ei kuoren alle nää
Herkän ja kiihkeän sydämen tää haarniska sisältää
Olen kaatunut ja
noussut, olen juossut eksyksiin
Jos on valmis harhaan astumaan voi osua ihmeisiin
Tahdon muurin taakse kurkistaa, tahdon haukata maailmaa
Painaa kaasupolkimen lattiaan, kiitää kohti unelmaa
Tää on parasta
aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
Olen uinut
vastavirtaan, olen painunut upoksiin
Mut on joskus lyöty köysiin, vaan ei koskaan tainnoksiin
Mul on paksu nahka arpineen ja tie on pitkä kuoppineen
Mutta renkaat ulvoen luisussa syöksyn mutkaan jokaiseen
Kulta pieni puhalla
kipinään, se helposti hiipuu
Monta haurasta pientä unelmaa arjen ristille nauliintuu
Kukaan ei vanhana muistele hetkiä jolloin tiskas tai imuroi
Siis jätä astiat altaaseen silloin kun sielussa salamoi
Tää on parasta
aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
Tää on parasta
aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Päivissä on taikaa
Ne eivät palaa milloinkaan
Tää on parasta aikaa
Voi tapahtua mitä vaan
Kuume minua vaivaa
Ja sitä ei saa parantaa
Ei, sitä ei saa parantaa
Ei, sitä ei saa parantaa