Varo minua nainen
olen talvesta herännyt
ja pessyt kasvoni sammakonkudulla.
Minua eivät aidat pidättele
eivätkä ristiin taitetut jalkasi
sillä tänään kevät puhkeaa
ja mahla humisee koivun rungoissa.
Kevätkurki tanssii riitteen sirpaleiksi
ja nuijapäät pölähtävät lätäköihin.
Lumi joka pussitti silmäni
on nyt janoisten juurten simaa.
Varo, sillä kun kevät puhaltaa keuhkoon
ovat kaikki tuoksut juovuttavia
kaikki äänet korkojen kopinaa
ja näen vain ihon valkeaa välkettä.
Olen hallavaa heinää ja vihreää versoa
olen myrsky, joka kaataa hauraat puut.
Ja olen viaton kuin räkä lapsen poskella.