17.4.2011

Kevät


Varo minua nainen
olen talvesta herännyt
ja pessyt kasvoni sammakonkudulla.

Minua eivät aidat pidättele
eivätkä ristiin taitetut jalkasi
sillä tänään kevät puhkeaa
ja mahla humisee koivun rungoissa.

Kevätkurki tanssii riitteen sirpaleiksi
ja nuijapäät pölähtävät lätäköihin.
Lumi joka pussitti silmäni
on nyt janoisten juurten simaa.

Varo, sillä kun kevät puhaltaa keuhkoon
ovat kaikki tuoksut juovuttavia
kaikki äänet korkojen kopinaa
ja näen vain ihon valkeaa välkettä.

Olen hallavaa heinää ja vihreää versoa
olen myrsky, joka kaataa hauraat puut.
Ja olen viaton kuin räkä lapsen poskella.




14.4.2011

Kaunis murhaaja

Kesken raivoisan tappamisen
pysähdyn katsomaan silmistäni
valuvan veren kirkkautta.

Väsyttää… joku
hyväilee luomiani.

Tule ja surmaa, kaunis murhaaja.
Iske veitselläsi hellin käsin.
Valuta vereni huulillesi hiljaa
ja minä lausun nimesi turhaan.


Runotorstain haaste: hälläväliä


Ja vielä runohaasteen aiheeseen liittyvä kuva:




9.4.2011

Heijastuksia


(varhaiset säkeet)

vesi kuvastaa kaupungin
silmät, huulet, huudot
uhkuvat pimeyden voimaa
muuri odottaa mustana

kuuntelet hullun lauseita
katujen hajamielisiä huolia
kumarrut yksin lasin yli
kuka varastikaan elämäsi

sattuman pasianssi synnyttää
salamyhkäisiä vaeltajia yöhön
hoiput mukulakiveltä toiselle
vaikka jalkasi tahtovat polun




(myöhemmät säkeet)


suden hetki riisuu kaavut kaupungin yltä
vaimea piano soittelee yön säveliä
kenkäni, kopiskaa kadun koskettimilla!
sillä ravintolan pöytä pyörii vielä päässäni

aukiolla kanavan yli kurottuu kaareva silta
jalat seisahtukaa! sydän pysähdy!
yön luinen käsi koskee aamun ihoa juuri tässä
missä vene nitisee kanavan reunaa vasten
missä vuosisataisissa muureissa tuoksahtaa home
ja keinovalot tanssivat veden väreissä

muurit ovat vahvat ja ikiseinät pystyssä
silti aamun valo voi rikkoa kivettyneen rauhan
ja kirkkaudella on kyky herättää nukkuvat
suuret haukotukset repivät unet aamuksi

kumarru! pese kasvosi! upota pääsi!
kaadan kanavan lasiin ja juon välkettä sisääni
pintaan kuplii hehkuvia kuvia, heijastuksia:
pimeä sylisi ja avonaiset suut kun kosketamme pyhää
kaikuvat katedraalit kun valo murtuu sisään
kosteus silmissäsi kun sanoista muovataan lihaa



Runotorstain haaste: heijastuksia

1.4.2011

Kuoleman merkit


Siinä on kaksi ulottuvuutta:
leveys ja korkeus.
Jotta huomioisin muita.
Ja ymmärtäisin miksi.

Kun ihminen kuolee
hän on hetken suuri.
Kuin iso alkukirjain
pisteen merkityksen jälkeen.




Runotorstain haaste: jatkuu...