Aamul kaurapuuro ois vatsan paras frendi
mut mä vaan järsin tätä leipää ja
kitkattii.
Duunis ei pitäs notkuu automaatil ja kitata
kofeiinii
mut millä perkeleellä mä sit jaksan vääntää
dokarii.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii…
Himas skidi istuu tietsikal, vaimo kokkaa
safkaa
einestä uupuu, zombina rullaan kärryl
Prisman käytävii.
Illal perhe koossa taas, tsiigataan yhes x-faktorii
sit sängys maataan selällään, vaimo lukee
romaanii.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii…
Mut hei, kerran me rakastettii, kierrettii
Suomee, telttailtii
naurettii, dokattii, hei extemporee ja
pilvet oli valkosii.
Nyt päivät on yhteismitallisii, sovitaan
menot ja tulot
aamul ei tee mieli herätä ja illal ei tuu
uni linssiin.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii..
Mut joskus on pienii hetkii, et sitä niinku
pysähtyy
tsiikaa aamun valoo, vetää henkee, ah
kylmää happee
näkee kiillon friidun silmis ja snadin smailin
kun se ohittaa
funtsii et hei, päivä on alullaan, mut ei
sit siihen tartukaan.
Mitä välii, mitä välii, mitä välii…