28.7.2013

Olen nielaissut kuun





”Olen nielaissut kuun..
Elän kanssas pitkää yötä vieläkin, vieläkin.
Tahdon koskettaa sua hiljaa, tahdon juoda huuliltas.
Tahdon kuumeen sammuttaa sun rinnoiltas, vatsaltas.

Ja sä nukut niinkuin lapsi, jolla kaikkea jo on.
Monet lauluni on kuolleet, mutta paras kesken on.
Kaikki toistuu kuitenkin,
sama kiihko meidät löytää vieläkin...

Vieläkin, vieläkin....”


By Hector

7.7.2013

Mitä on hyvä elämä?

Elämän ravitsevaan, villiin virtaan heittäytymistä, kellumista, suostumista. Kyllä se kannattaa. Tai sitten ei: tämä kortti upposi veteen muutaman metrin kellunnan jälkeen. Mutta jos johonkin hukun, olkoon se elämän ja rakkauden vesi: meri josta olemme kaikki kotoisin, virta joka kuljettaa eteenpäin, lähde josta janoisena voin juoda, sade joka hedelmöittää maan.


Me olemme maistaneet meren
ja astumme syvään veteen,
missä pohjaa ei enää ole.
Me löydämme aaltojen tanssin:
minä kannan sinut
sinä kannat minut
vesi kantaa meidät.



Nousemista, kasvamista, katsomista kohti taivasta, kohti kirkkautta, matkaa valoon. Se tekee elämästämme keveää, raikasta, ilmavaa, rauhoittavaa. Katso liitäviä tervapääskyjä taivaalla. Sinäkin voit kokea lentämisen riemua, kun annat tuulen puhaltaa itsesi isoksi ja keveäksi, kun uskallat heittäytyä siivillesi ja jättää hetkeksi maan kahleet.

Minä olen tässä
missä taivas ja maa
yhtyvät
ja
parhaimmillani
kun olen tyhjä kanava
ruoko johon puhalletaan
alan soida


ja
maailma laulaa
kanssani
ilosta

Kuunnella tuulen suhinaa, nähdä ruohon taipuminen, tuntea muurahaisen kipitys iholla, maistaa ketunleivän kirpeys, kuulla käen kukkuvan kesää. Seistä tukevasti maassa, olla osa maisemaa, osa luontoa, osa ikuista kiertokulkua, kokea kaiken ykseys.


lähellä ovat maan asia
eläinten hellyys, palelevat kädet
kämmen hankaa rosoista runkoa, kuuluu
pihkan verkkainen puhe






Sinä ja minä. Me ihmiset, me elolliset, me elottomat. Meidän perhe, kylä, maa, maailma. Rakennamme maailmaa yhdessä. Kaikki on yhteistä, kaikki on lainassa, kaikki kiertää minulta sinulle, sinulta minulle. Oleellista on antaa. Yhtä oleellista on vastaanottaa. Nauttia tästä hyvyydestä, iloita runsaudesta, kiittää tästä armosta.


olen elämän taideteos
ja osa suurta sinfoniaa
jos annan sen olla niin
jos annan itseni soida
kuten kapellimestari tahtoo


Kiitokset JP Jakoselle, jonka uuden kirjan (Kotona kosmoksessa) kaupunkisissinä sain olla jakamassa näitä kortteja maisemaan.