31.8.2019

Tiheän yön jälkeen



tiheän yön jälkeen olen sanaton
kuuntelen ratisevaa ruohoa lasin takaa
puiden pylväät kannattavat taivasta
ja kirkkaus läpäisee pimeään käpertyneet

venyttelen ja työnnyn ihosta ulos asuntoon
kuin koivun oksa kuusen havujen lomaan
lattia alkaa elää, narahdella, värähdellä
tanssikaa, tanssikaa jalat tätä juurevaa jazzia


soikoon ääni kaareutuvissa holveissa
ja mutaisten ojien seisovissa vesissä
soikoon laulu voimavärssyksi väsyneille
ja tuutulauluksi tuimille taistelijoille

tänään olen tässä, päivä jo alkakoon
seison suorana kuin sotaan valmis
tähystän varjoja ja odotan tulijaa
onko sillä siivet vai onko se musta


24.8.2019

Suuri sade



Suuri sade tule ja huuhtele
täytä viemärit vedellä
puhdista meidät pölyiset poloiset
Anna kylmän valua niskaan
myrskyisen taivaan hanasta

Ei kukaan eikä missään
voi väistää tekojensa seurausta


Antaa peltikattojen paukkua
syöksytorvien kohista ja jylistä
katujen muuttua veneiden väyliksi
Älä säästä sateenvarjokansaa
vaan suuntaa tuuli vaakaan

Ei kukaan eikä missään
ole suojassa suurelta sateelta

Pehmitä kovettuneet kasvomme
kastele kenkämme, älä armahda
koroilla irti maasta kaartuviakaan
On aika herättää meidät kaikki
kuivuudessa kiertävät keikarit

Ei kukaan eikä missään
ole syytön maailman itkuun

11.8.2019

Sydänkesän rauha - onko se ohi



Kesäloma on ohi, aikaa sitten. Ilahduttavaa olla töissä keskikesällä, noina syvähiljaisina viikkoina. Kesä on jatkunut omalla painollaan ja ihmisten vähyys työpaikalla, työmatkoilla ja vapaa-ajalla on ollut ravitsevan rauhoittavaa. On ollut aikaa purkaa tekemättä jääneitä työtehtäviä, liikkua enemmän ja nauttia hitaammasta ja yksinkertaisemmasta elämästä. Silti päivät ovat olleet täysiä, töissä ja vapaalla on ollut koko ajan tekemistä.

Olen ollut tilanteeseen niin tyytyväinen, että jonkinlainen huoli herää siitä, miten tilanne muuttuu, kun ihmiset palaavat lomiltaan. Mitä sitten, kun isot rattaat pyörähtävät käyntiin ja ihmiset täyttävät kadut tik-tak-kävelyllään, liikennevälineet kännyköiden tuijotuksellaan ja työpäivät kokouksillaan? Onko kiireettömyys ohi jouluun saakka? Miten säilytän rauhan sisälläni?


Olen pitänyt lomaa myös kirjoittamisesta. En tiedä, onko se hyvä juttu vai ei, koska tekstin naputtelu on minulle tärkeää ja nautin siitä. Nyt lauantai-aamuna aika on kuitenkin kypsä ja kirjoittelen taas, tätä tekstiä. Puoliso soittelee kitaraa vieressä, on rauhallisen aamun ja avautuvan päivän tunnelma. Aamulla kaikki on vielä mahdollista. Voi tapahtua mitä vaan. Voin tehdä tästä päivästä hienon tai huonon, tietyissä rajoissa toki. Aurinko paistaa, on riittävän lämmintä, kesä jatkuu. Lähdemme kohta Hankoon ihailemaan merta.