28.11.2012

Uusi ruokinta


Kuljen pitkin kuusikujaa. Orava kurkistaa suuren kuusen rungon takaa. Kuusen oksalla roikkuu talipalloautomaatti ja siinä talitiainen. Seisahdun kuusen viereen. Kiikaroin alas jokitörmää sinne, missä roikkuu lisää ruokintalaitteita. Kaksi harakkaa repii ja raastaa verkon taakse laitettua talipötköä. Näiden mustavalkoisten pitkäpyrstöjen ansiosta siis talipötköjen kulutus on ollut runsasta. Siemenruokinnoilla vilistää paljon tali- ja sinitiaisia. Joukossa lymyilee yksi vihervarpunenkin. Äkkiä kuuluu voimakasta varisten raakuntaa. Joen toisella puolella varikset kurmuuttavat viljelypalstojen yli lentävää kanahaukkaa.


Kävelen lähemmäksi ruokintaa. Joen törmään kaivettujen ketun/mäyränkolojen edustalla on tuoreita tassunjälkiä. Tänä talvena vielä selviävät näidenkin kolojen asukit. Ison ruokinta-automaatin alla ruokailee aika peloton keltanokka: koirasmustarastas. Ympärillä pörräävien tali- ja sinitiaisten määrää on mahdoton laskea, mutta sanotaan nyt alakanttiin, että talitiaisia on 20 ja sinitiaisia 10. Lisäksi kaksi kuusitiaista.

Laitan lisää siemeniä automaatteihin. Kun olen saanut ison automaatin kannen otettua pois ja olen laittamassa siemeniä pieniin automaatteihin, niin eikös vain orava tuppaannu isoon automaattiin kansireiän kautta. Peloton on sekin, päästää minut parin metrin päähän. Seuraan sen touhuja. Lähistöllä viipottaa toinenkin orava. Äkkiä kuuluu mustarastaan kovaääninen varoitus ja orava singahtaa tiehensä. Myös kaikki linnut ovat hävinneet. On täysin hiljaista. Etsiskelen katseellani mahdollista haukkaa, pöllöä tai muuta petoa, joka olisi voinut aiheuttaa paniikin. En löydä selitystä ja vähitellen tiaiset aloittavat taas tiitityksensä ja valuvat pikku hiljaa takaisin ruokinnalle.


Seuraavana asennan talipötköjä. Olen jo laittanut kaksi isoa pötköä paikoilleen, kun kolmannelle lennähtää pikkutikkakoiras naputtelemaan vanhaa talipötkönjämää. Pääsen sitäkin parin metrin päähän ihmettelemään. Kyllä täällä asutuksen lähellä linnut ovat kesyjä. Toista on ollut viimeisten vuosien aikana korvessa sijaitsevalla metsäruokintamme. Siellä ainoastaan pikkutiaiset - kuusi-, hömö- ja töyhtötiaiset - ovat päästäneet lähelle. Kun harvinainen ruokavieras on poistunut, teen ruokinta-askareeni loppuun.


Hyvillä mielin lähden tallustamaan kotia kohti. Ruokinta on lähtenyt hyvin käyntiin ja ruokavieraita piisaa. Tälle ruokinnalle on helppo tulla, kun edelliselle korpiruokinnalle piti varata käynnille paljon aikaa ja lumisina talvina sinne ei päässyt kuin lumikengillä. No nyt ei ole lumesta vielä päästy nauttimaan. Marraskuu on ollut poikkeuksellisen lämmin. Sen vahvistaa myös mustarastas, joka kajauttaa ilmoille ihan kunnon laulun jo aivan lähellä kotiani. Enpä ole varma, olenko ennen kuullut mustarastaan laulua marraskuussa.

24.11.2012

Pelkistetty ydin


Hän pomppaa pystyyn kun saavun häntä katsomaan. ”Aijai kuka tuli! ”Rientää halaamaan. ”Aijaijai!”  Ihan rutistaa. ”Aijai, kuka tuli, aijai kuka tuli!” Hän tarttuu minua kädestä ja kertoo muille, että tämä tuli katsomaan. ”Mennäänkö me…? Lähettäiskö me…?” ”Lähdetään!” sanon. Autan hänelle päälle toppahousut, Kuoma-saappaat, punaisen takin ja väripisteeksi pään päälle punaisen hatun. Oveen jätän lapun, että tulemme siihenjasiihenaikaan.


Automatkalla hän ihastelee puita, taloja, kävelytiellä kulkevia ihmisiä, peilityyntä Tuusulan järveä. Parkkipaikalla hän silittää vastaantulevaa koiraa. Kävelemme käsikynkkää Kulmakonditoriaa kohti. Välillä hän kumartuu tavoittelemaan maasta jotain. Sanon, että se on vain maahan liiskautunut purkka. "Tuo?" "Kaljapullon korkki." Kahvilan tyttöä hän katsoo ja sanoo ”Ai kuinka kaunis.” Tyttö hämmentyy. Ei kuitenkaan niin pahasti kuin tönkkö lääkäri, joka joutui halatuksi kolme kertaa saman vastaanoton aikana.

Pöydässä syömme marjapiirakkaa ja juomme kahvia. ”Ai mikä?” hän osoittelee kadulla tepastelevia naakkoja. Välillä hän jää tuijottamaan poissaolevana kaukaisuuteen. ”Onko hyvää?” kysyn. ”On!” ”Aijaijai!” hän vilkuttelee, nauraa ja lepertelee viereisen pöydän pikkulapselle. Välillä istumme hiljaa ja vain katselemme: muita ihmisiä, ikkunan takaisia maisemia, toisiamme hymyillen. ”Jokos lähdetään?” kysyn. ”Jo!”


Ajelemme takaisin. ”Aijai” hän ihastelee jotain matkalla. Maisema varmaan… ”Tuolla olen ollut…” hän sanoo kun ajamme palvelutalon pihaan. Vien hänet takaisin. Pöydällä on taas uusi lehtimaksu, tehokkaan puhelinmyyjän tuotos. ”Missäs…?” hän sopertaa eksyneen näköisenä. "Kotona" vastaan. "Ei, ei,..." ja hän on hetken Karjalan kannaksen pikkutyttö etsimässä kadotettua kotiaan. Riisumme vaatteet. ”Kukas sinä…?” ”Ari” sanon. Hän hymyilee. Katselemme telkkaria. ”Aijai” hän nauraa ja kääntyy katsomaan minua.

Katson takaisin, pitkään. Hän hymyilee, silmät loistavat, sitten sammuvat, hän on hetken poissa. Sitten sanon jotain ja hän palaa takaisin, hymyilee, naurahtaa ja katsoo minuun. Hän on rakas äitini, herra Alzheimerin kovassa otteessa. Hän on myös suuri opettajani siinä miten nähdä hyvä toisissa, olla tyytyväinen siihen mitä on ja iloita pienistä asioista. Sairaus on kuorinut hänestä kerroksen toisensa jälkeen. Jäljelle on jäänyt pelkistetty ydin. Jotain, jota sairaus ei ole pystynyt hiomaan pois: kauneus, ilo, puhtaat tunteet, lämpö. Rakkaus. Rakkauden kova ydin. Äitini syvin olemus.


20.11.2012

Sparkling man standing



Olen suljettu samppanjapullo
joka odottaa iloista juhlijaa
niitä innosta täriseviä käsiä
jotka poistavat metallihupun
ravistelevat piloillaan pulloa
ja poksauttavat korkin kattoon.


Ja silloin juoma voi virrata
täyttää kristallimaljat
kuohua ja kimallella
saada suut napsumaan.


Olen jonkin suuren edessä
ja se jokin on sisälläni.
Tarvitsen avaavat kädet
ja ne kädet roikkuvat sivullani.

19.11.2012

Marraskuu


Marraskuussa minä maadun
vanhat osani mätänevät
sade liuottaa turhan
tuuli ravistaa ylimäärän
vuoden hengenveto pysähtyy

tulee hetki joka on tyhjä


Ja silloin laskeutuu lumi
kuin enkelipöly taivaasta
musta muuttuu valkoiseksi
hengitys kääntyy sisään päin
ja syvällä huokaa luvattu kevät


Runotorstain haaste: muumilaakson marraskuu

12.11.2012

Bright side of the road


Tämän keväältä maistuneen syksyisen päivän (aurinkoa ja lämpötila +7) kunniaksi päässäni alkoi soida seuraava biisi.

From the dark end of the street
To the bright side of the road
We'll be lovers once again on the
Bright side of the road

Little darlin, come with me
Won't you help me share my load
From the dark end of the street
To the bright side of the road

Into this life we're born
Baby sometimes, sometimes we don't know why
And time seems to go by so fast
In the twinkling of an eye

Let's enjoy it while we can
(Let's enjoy it while we can)
Won't you help me sing my song
From the dark end of the street
To the bright side of the road

From the dark end of the street
To the bright side of the road
We'll be lovers once again
On the bright side of the road
We'll be lovers once again
On the bright side of the road


Varoitus: video on paikoin kiiltokuvamainen mutta biisi OK ;o)