27.1.2017

Löysin unohtuneita runoja



Löysin paperieni joukosta tukun unohtuneita runoja kymmenen vuoden takaa. Ripustan ne tähän sellaisenaan, näkymäksi sen aikaisista kuvista.



Herätä kevään syliin
mustalinnun siiven iskuun
laskeutua ihoksi rannalle
antaa lounatuulen tulla
antaa hiekkaveden hiertää
ottaa tämä nainen syliin
murtaa aallot, avautua ilolle

o

Rakastaa Pärnua, vanhoja
taloja, eläviä ihmisiä.
Rakastaa tätä naista.

o

Kun tallentaminen alkaa
kun kamera kaivetaan esiin
kun puhutaan ja ajatellaan
kun ylöskirjoitetaan ja selitetään
se kuolee, se väistää

Riittäisi, sinun katse
minun katse ja se
miten ne yhtyvät.

o

Taas näitä laimeita päiviä
kun olen pelkkää reaktioiden sarjaa
menevästä ja tulevasta puhuva aikakone
kun maailman kirves halkoo vatsani
ja työntää käskynsä kallooni
kun olen naiselle vain sylin täytettä.

Ja illalla tuhka ja pyhyys laskeutuvat
jalkani juurtuvat multaan
keuhkoni ahmivat uutta ilmaa
sormeni ovat vedellä ravitut
ja sisälläni palaa aurinko
kun naiseni hymy halkaisee taivaan.

7.1.2017

Kuusen loppu


Tänään viskattiin joulukuusi parvekkeelta alas. Se ei karissut vielä paljoakaan. Vaikutti kaikin puolin hyväkuntoiselta. Mutta oliko se? Sehän oli jo viikkoja sitten sahattu kahtia. Juuristo makasi jossain tuntemattomassa paikassa maan alla.


Mietin, oliko kuusi vielä elävä, kun se tänään paiskautui alas lumihankeen. Oliko sen juuristo vielä elossa? Ja oliko tämä maanpäällinen osa vielä elävä? Milloin kuusesta tulee kuollut? Yksi kuusi vuosia sitten vaikutti kyllä poistovaiheessa jo vainajalta. Kun pari kertaa kolautin rungon maahan, niin 99% vielä oksissa kiinni olleista neulasista lasahti lattialle.


Miten kuusi eroaa nyt kuusien hautauskasaan heitettynä lumen alla kyyhöttävästä kivestä? Onhan kivessäkin paljon liikettä: atomit värähtelevät, elektronit pyörivät huimaa vauhtia, saattaapa tapahtua jokin radioaktiivinen hajoaminenkin. Atomien värähtely johtuu lämmöstä, mutta mistä elektronien ja ytimien sisäinen liike on saanut energiansa. Alkuräjähdyksestäkö?


Näitä miettien paketoin joulun taas vuodeksi punaisiin laatikoihin maan alle kellarin hyllylle.