17.10.2020

Naakkojen yö

Kuusisataa naakkaa ilmassa vielä kirkkaalla taivaalla pimentyvässä illassa. Parvi häilyy, muuttaa äkisti suuntaansa kuin yksi eliö. Ja eliö suurenee kaiken aikaa, kun lisää naakkaparvia ilmaantuu taivaan takaa ja yhtyy tähän heilimöivään suurparveen. Tuolta tulee muutaman kymmenen lisävahvistus, tuolta hieman vähemmän ja nyt vielä suuri kolmensadan lisäparvi. Niinpä pian on koossa tuhatkunta naakkaa viettämässä perjantai-iltaa peltojen yllä heilumalla. 

 

Käsittämätöntä on, että kaikki pysyvät mukana, vaikka suunnanmuutokset ovat äkkinäisiä. Välillä parvi on kuin sydän, supistuu ja tihenee ja heti perään laajenee. Jos tällä iltailakoinnilla on joku tarkoitus, niin tahtoisinpa tietää sen. Näyttää siltä, että linnut ovat iloisia, kun päivän työt on tehty ja kaikki tutut ja tuntemattomatkin ovat kerääntyneet tähän suurparveen. Linnut tuntuvat nauttivan täysin rinnoin niiden kiihdyttäessä ja heiluessa sinne tänne valtavan naakatuksen säestämänä. Lähinnä tästä tulee mieleen pikkulasten iltajuoksut, kun he saavat överin virkistyskohtauksen juuri ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan. 

 



Jätän naakat heilimöimään. Hevostalleilla hevoset hirnuvat, korskuvat ja juoksevat toistensa perässä, kuin keväällä konsanaan. Jopas tänä iltana on elämää. Taitaa tietää pakkasyötä, kun meno on kuin maailmanlopun edellä. 

 

Kun tulen takaisin naakkamaille, ne ovat jo kömpineet yöpuulle joen pensaikkoon. Vielä ei olla hiljennetty, vaan koko ajan käy porina, kun linnut etsivät itselleen sitä parasta paikkaa, missä viettää yö ja käyvät pieniä rajakahakoita liian lähelle tuppautuvien naapuriensa kanssa. 

 

Aamulla herään ja katselen yöpakkasen kuuraamaa nurmikkoa ja jäisiä autojen laseja. Joku on laittanut someen kauniin hyytävän kuvan kukasta ja kukalle jäätyneistä kahdesta kärpäsestä. 

30.8.2020

Aina voit valita kauneuden

 

Hän avaa mutruisen suunsa

”Aina voit valita kauneuden”

tutkin käden uurteisia karttoja

kohta peitto vedetään kasvojen yli

 

Ja järvellä aurinko hehkuu

tähän valoon tarvitaan pilviä

sekä lähestyvän yön varjoa

tämä valo läpäisee katsojan


 

Tiedän, tulee tähtikirkas yö

ja minä vapisen ja minä palelen

kun katson tähtesi ytimeen

suoraan rakkauteni rotkoon

 

Onko minulla voimia valita

rohkeutta valoon ja kauneuteen

Pyydän, tehän olette nähneet kaiken

mutta taivaan tähdet pysyvät mykkinä

 

27.8.2020

Pelto ja niitty

kauriin kuollessa kuunsirppiin

minä menen maissipeltoon

 

sinä kuljet niityllä läpi näiden päivien

mekkosi on terälehtien leikkaama

 

tähkät humisevat yön hidasta hymniä

pohjaan asti ja muista katsoa kohti

 

sinun taival on ranskalainen maalaus

vain pääskyt taivaalla luovat varjojaan

 

sitten löytyy sen kauriin pää

katse riippuu vielä kuussa kiinni

sameutunut, kuin oma odotukseni aamusta

sarvista suunta liejuisille jaloilleni

tapahtukoon niin, niin minä luulen



 

ruiskukkia, päivänkelloja, kissankakkaroita

mielesi maalataan rannattomaksi taivaaksi

sydämeesi suljetaan medenimijöiden hyrinä

ja sinusta tulee kevyt hahtuvan kevyt

tapahtuuko niin, niin sinä luulet

 

jossain pelto vaihettuu niityksi

ja päivä rakastelee yön aamuksi

jossain kalpea unikko imee kauriin veren

ja elämä syntyy, parasta aikaa

tapahtukoon niin, niin me toivomme

 

3.8.2020

Tekeekö tauko hyvää?

Olen pitänyt taukoa blogikirjoittamisesta. Se ei ollut harkittu tauko, se vain tapahtui. Oli paljon tekemistä töissä ja vapaa-ajallakin erilaisia projekteja. Joten blogien kirjoittaminen vain jäi kakkoseksi, kun priorisoin muita tehtäviä sen edelle.

Moni pitää erilaisia taukoja: tipaton tammikuu, sosiaalisen median paasto, karkkilakko, taukoa töistä eli loma. Ovatko ne nautinnollisia ja onko niistä hyötyä?

Tuossa kirjoittelin, että on ollut paljon työtehtäviä. Tästä tuli mieleeni hauska juttu, jonka kuulin työkaveriltani. Hän oli päättänyt poistaa kiireen elämästään. No, tottakai heti tuli työkaveri kysymään: ”Onko sulla kiire?” johon työkaverini vastasi kieltävästi. No, silloin kysyjä pyysi, voisiko työkaverini tehdä hänelle yhden jutun. Työkaverini vastasi, ettei hänellä ole aikaa. Silloin kysyjä hämmästyi ja totesi: ”Juurihan sanoit, ettei sinulla ole kiirettä.” Työkaveriltani kului paljon sanoja, kun hän yritti selittää, mitä eroa on kiireellä ja sillä, että on paljon tekemistä eikä ollut lainkaan vakuuttunut keskustelun jälkeen, oliko toinen ymmärtänyt asian. Tosiasiahan on, että jos on paljon tekemistä, niin kiire todellakin kannattaa lopettaa, jotta ennättää tehdä työtehtävät ajoissa eikä aikaa ja energiaa kulu turhaan hössöttämiseen. Kiire on huolestuneiden tai panikoituvien aivojen aiheuttama mielentila. Tekeminen on paras kiireen poistaja ja helpottaa ahdistunutta mieltä.

Moni pitää taukoa kiinteästä ruoasta (nestepaasto), ruoan osista (vähähiilihydraattinen ruokavalio) tai vain liiallisesta syömisestä (dieetti). Yleinen lopputulema erilaisista ruokatauoista on se, että kun tauko on ohi, syödään entistä enemmän ja paluu normaaliin tapahtuu hyvinkin nopeasti. Ja usein ajetaan varmuuden vuoksi ohi normaalin, jolloin varmuuden vuoksi syödään varastoon, koska ruokatauosta panikoitunut elimistö haluaa varautua mahdolliseen seuraavaan puutteeseen varastoimalla läskiä niiden tulevien pahojen päivien varalle.


Tauko ei aina virkistä. Olemme puolisoni kanssa erilaisia taukoajia. Espanjan pitkillä kävelyreissuillamme totesimme erilaisen suhtautumisen taukoihin. Minä pidän tauoista, silloin voi vaikkapa istahtaa mukavaan kahvilaan, vaikkei olisi jano tai nälkäkään. Taukojen aikana voi tutustua ihmisiin ja tapahtua kaikkea yllättävää. Ja minua tauot kävelystä oikeasti virkistävät. Tauon jälkeen on helpompi jatkaa kävelyä. Puolisoni haluaisi pitää taukoja paljon harvemmin. Juuri kun hän on päässyt vauhtiin, pitäisi taas mennä tauolle. Hän saattaa tauon aikana odottaa, että hei, koska voidaan taas jatkaa. Ja tauon jälkeen liikkeelle lähteminen on hänelle tahmeaa. Niin olemme erilaisia.

Mitä tekee tauko ihmiselle? Olenko nyt virkeämpi tai halukkaampi kirjoittaja? En tiedä, voi olla. Ainakin huomaan, että pidän tästä ja tämä tekee minulle hyvää. Ja nyt on taas aikaa kirjoittamiselle.

Mikä olisi seuraava taukoni? Juuri nyt, kun pidän taukoa työstä loman muodossa, parhaimmalle tauolle tuntuu tauko hälinästä: äänistä (lähden maalle), mediasta (luen kokonaisia kirjoja), samaa rataa pyörivistä ajatuksista (meditoin pari kertaa päivässä), suunnittelusta (lähdetäänpä ja kokeillaan, ex tempore).

30.5.2020

Jo kirkastui ja ihastuin parsaan

Olemme vaimoni kanssa olleet etätöissä jo pitkään. Kysyn vaimoltani, jotta saako Word-ohjelmassa samassa dokumentissa osan sivuista pystyyn ja osan vaakaan. Saa, hän vastaa. Mutta kun en toimessa heti onnistu, niin hän tulee paikalle katsomaan. Ongelma ratkeaakin helposti. Lähtiessään hän huikkaa, että sulla on tietoturvakalvo aikas pölyinen.

Tietoturvakalvo tosiaan, en ole edes huomannut, että se on päällä. Eihän sitä täällä kotona tarvita. Nykäisen sen pois ja kas kun näyttö tulee ihan kirkkaaksi. Jopas nyt, miten terävä näyttö. No on se nyt ihme juttu, että oon yhdeksättä viikkoa katsellut päivästä toiseen työmaailmaa pölyisen tietoturvakalvon takaa ja jatkanut vaikka kuinka pitkään ilman vaimoni havaintoa.
Lauantaiaamuna lähden kauppaan, suurensuuuureen Prismaan, heti herättyäni kello seitsemän maissa. Olen tehnyt listan tavaroista, joista meillä on nyt pulaa. Vaimo puhuu eteisessä vielä jotain parsoista. Kaupassa on mukavan väljää. En tiedä, olisinko muistanut parsoja, mutta kaupan vihannestiskillä ne tuijottavat minua niin kuumasti, että pakostakin huomaan ne.

Teen ostokseni, ajan kotiin ja mainitsen, että en unohtanut niitä parsojakaan. Parsoja, kysyy vaimoni ihmeissään. Puhuin tai ainakin minun oli tarkoitus puhua parsakaalista, ei parsoista. No nyt meillä on puoli kiloa tuoretta parsaa. Siispä tutkimaan, miten parsoja voi ruoaksi valmistaa. Selailemme keittokirjojamme ja löydämme Jamie Oliverin parsaohjeen. Yhdistämme parsaruokaan toisen ruoan, bataattiveneet uunissa. Ja niistä taiomme mitä herkullisimman kombon.


Minusta tuli heti parsan ystävä. Niin rapsakoita ja sitruunamehun raikastamia. Tähän asti olen syönyt vain löllöjä purkkiparsoja, enkä ole tiennyt rapsakasta parsasta mitään. Nyt ymmärrän paremmin intoilevia parsaentusiasteja.


16.5.2020

Pesänrakennusvimma

Seuraan lintuja pihalla, kuten tapoihini kuuluu. Kiinnitän huomioni mustarastasrouvaan, joka näyttää kantavan risuja, ruohoa ja sammalta autoni alle. Ei hemmetti, sehän tekee pesää autooni! Ihmettelinkin kaupassa käydessäni parkkiruudussa ollutta olkikasaa. Sehän oli siis mustarastaan entinen pesä, todennäköisesti autoni renkaan päälle rakennettu, joka minun siitä lähtiessäni oli pudonnut maahan.

Jotain on tehtävä, en voi antaa lintuparan taas uurastaa tyhjän takia. Niinpä ajan autoni pois parkkipaikaltani ja pysäköin sen tiensivuun. Kotiin päästyäni seuraan ikkunasta, miten pallohukkainen rastas mahtaakaan olla, kun pesäalusta on kadonnut tiehensä. Ja mitä vielä! Siellä se jo rakentaa pesää naapurin auton renkaan päälle!


Vaimoni kertoo työkaveristaan, joka ei voinut mennä parvekkeelleen koko kesänä, koska sepelkyyhky oli tehnyt pesän sinne. Mieleeni juolahtaa myös se kevät, kun talonmies käynnisti traktorin ja ihmetteli traktoria hädissään seuraavaa västäräkkiä. Kun hän avasi konepellin, paljastui linnun pesä poikasineen. No, en mä nyt välttämättä tätä traktoria tarvitsekaan, totesi hän, ajoi traktorin takaisin parkkiin ja antoi linnulle pesimärauhan.

Muistan myös kaverini kertomuksen hänen lapsuudestaan, kun pulu teki parvekkeelle pesän tai oikeastaan pari risua ristikkäin. Kaverini asensi parvekkeelle peilinpalan niin, että näki, oliko pulu hautomassa vai ei, jolloin parvekkeelle saattoi mennä. Kakkaa kuulemma kertyi ja äiti tykkäsi!

Voi noita lintuja ja niiden pesänrakennusvimmaa. Tosin ei se ihmisiltäkään ole unohtunut. Joka kevät vaimoni saa kodinkunnostuspuuskia, jotka alkavat ja päättyvät yhtä nopeasti kuin ulkona häärivän rastaan pesäkohde vaihtuu.


19.4.2020

Kirjahyllyhaaste

Kerro itsestäsi kirjahyllysi avulla. Vastaa kysymyksiin omistamiesi kirjojen nimillä.

  1. Mikä/kuka olet?
Tyhjästä syntynyt

  1. Kuvaile itseäsi.
Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä

  1. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Lyhyt matka perille

  1. Kuinka voit?
Syön aamupalaksi Eiffel-torneja

  1. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Kotona kosmoksessa

  1. Mihin haluaisit matkustaa?
Kävellen Santiago de Compostelaan

  1. Kuvaile parasta ystävääsi.
Hobitti

  1. Mikä on lempivärisi?
Valkoinen hevonen

  1. Millainen sää on nyt?
Sähköeetteripyörteitä

  1. Paras vuorokaudenaika?
Vuosisadan ilta

  1. Jos olisit tv-sarja, niin minkä niminen?
Yksinäisen tähden harhailija

  1. Millainen on parisuhteesi?
Jumalainen näytelmä

  1. Mitä pelkäät?
Samurai nukkuu

  1. Mitä toivot?
Jännittävää olisi nähdä pihalla lintuja

  1. Päivän mietelause?
Yön kaunottaret ovat todellisia kuvitelmia

  1. Miten haluaisit kuolla?
Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen

  1. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Kirjoita runo