Kapellimestari



en minä kirjoita mitään

elämä kirjoittaa minua

ja ulos puristuu sanoja

kuin mansikasta mehua

kuin kynästä mustetta

kuin huilusta säveliä

olen elämän taideteos

ja osa suurta sinfoniaa

jos annan sen olla niin

jos annan itseni soida

kuten kapellimestari tahtoo



Runotorstain haaste: runo

Yhdessä

Olin Lauri Siiralan ohjaamassa ”Avointa tilaa” hiljentymisillassa. Illan aikana minulle avautui yhdessä-sanan merkitys eri tavalla kuin ennen. Monesti olemme toistemme seurassa, mutta tapaaminen ei kosketa. Emme ole tällöin yhdessä, yhtä. Olemme enemmän kahdessa tai kolmessa tai enemmässä.

Mieleeni tulevat Jeesuksen sanat: ”Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Mieleeni tulee myös toinen lainaus, sanat Michel Houellebecqin kirjasta Alkeishiukkaset: “Rakastaja kuulee rakastettunsa kutsun valtamerten ja vuorten takaa ; vuorten ja valtamerten yli äiti kuulee lapsensa kutsun. Rakkaus yhdistää, ikiajoiksi. Hyvän tekeminen on side, pahan tekeminen on siteen katkaisu. Ero on pahan toinen nimi ; se on myös valheen toinen nimi. Loppujen lopuksi on vain suurenmoinen, valtava ja vastavuoroinen punos.”

Näin maaliskuussa on mukava seurata naakkojen yhdessäoloa. Ne liikkuvat vielä paljolti parvessa, mutta pariskuntien lähentyminen on selvästi nähtävissä. Niinpä ne parvessakin liikkuvat ja istuvat kaksitellen.

Nautitaan keväästä naakkojen tavoin. Ollaan yhdessä.

Zetor-miehen Zen-hetki

Löhöilen lasiverannan rottinkituolissa. Paistattelen maaliskuista päivää. Saappaat on riisuttu ja kostuneet villasukat roikkuvat tuolin käsinojalla. Tukka on sekaisin ja pää höyryää vielä halonhakkuun jäljiltä.

Silmäkulmastani tirkistelen taivaalla mollottavaa aurinkoa. Onpa mukava nähdä tuo komistus pitkän talven jälkeen ja tuntea sen verraton lämpö kalvenneilla poskillaan. Mietin, että tuo se on kaiken aineen tyyssija. Varsinainen miilu, kalevalaisen kansan sampo on se. Liekö lehdessäkin lukenut, että me kaikki olemme vain tähtien pölyä. Eipä hullumpia nuo egyptiläiset, kun tiesivät häntä jumalanaan palvoa.

Vaan voi Luoja kuinka haiseekaan nenään vastaleivottu pulla. Oikaisen jumalaisen ruhoni pystyyn ja suunnistan kohti keittiötä ja päivän tähtihetkeä.