26.12.2012

Lumikuningatar


Lumen narskuessa taivas on hiljaa
korpin siipi siunaa lakeuden allaan
Lumi taivuttaa oksat maahan
ja purossa kolisevat jäiset kahleet


Hiutaleita, hiutaleita, antaa tulla
käännän kasvoni taivaan puoleen
Hengitän talven sinistä ilmaa
kosteita hiutaleita keuhkojen kellariin


Kuinka meitä siunataan valkeudella
ja maisema pestään vitipulverilla
Uusi on mahdollista rakentaa tähän
hangen päälle, näiden kiteiden varaan


Lumen kuningatar viekoittelee minut
peuhaamme hangessa elämää sylissä
Hengitys höyryää kun vaihdamme verta
huulet koskettavat ja syöksemme tulta

Lumisade loppuu ja vaimentaa sumusireenit
laivat merellä löytävät taas satamiin
Huojun hangessa kuin tönkkö tammi tuulessa
silmäteräni ovat huurteesta laajenneet


Rinnassani rummuttaa raaka sydän
eläimen kiihko ei suostu kuolemaan
Lumikuningatar, palaa takaisin
keväthangella tahdon katsoa silmiesi kiiltoon

11.12.2012

Tiikeri ja Ihaa Naa


Kun tupa on täynnä. Kun lavalla lahjakkaat muusikot antavat kaikkensa. Kun yleisö villiintyy. Kun matkaa lavalle on vain kymmenen metriä. Kun sadat kohotetut käsivarret taputtavat samaan tahtiin. Kun bändi soi voimalla ja kauniisti. Kun musiikki valuu suoraan taivaasta. Kun valonsäteet muodostavat yllemme monivärisen kudoksen. Kun basso ja rummut yskivät omassa rinnassa. Kun heilun musiikin vietävänä. Ja kun tuhannet muut heiluvat mukana. Kun naiseni heiluu vieressäni. Ja muistan jälleen mihin hänessä ihastuin.

”I have finally seen the light
and I have finally realised
I need to love
I need to love
Come to me, trust in dream
Come on and rescue me”
(Muse: Madness)



Ja kun puolilta öin tulemme kotiin, tervehtii 15 v poikamme meitä iloisesti sängystään. Makuuhuoneeseemme hän on somistellut meille sijaiset.




9.12.2012

Epäruno kahdesta voimasta


I
Sinä saat minut haluamaan
milloin mitäkin, sitäkin
mitä työkaverini suosittelee.
Sinä saat minut ostamaan
monimutkaisia vempaimia.
Mielipuoli tarvitsee älypuhelimen
jotta voi olla yhteydessä sinuun
maallisen materian mestariin
informaation ja tiedon liikuttajaan
suurella kauhalla hämmentäjään
ajasta ja paikasta riippumatta, aina.
Sinä halkaiset pääni ajatuksilla,
kuristat minut emootioilla
ja riudutat kehollisilla haluilla.
Minun mieleni on sinuun kovin kiintynyt
vaikka varastat kaikki voimani
ja minusta tulee reagoiva robotti
joka seuraa sinun ohjelmointiasi.

II 
Mutta olen löytänyt ohjelmasta vian
se ei toimi enkä luota siihen enää.

III 
Kun huolien tsunami lyö yli äyräidensä,
kun minuun ei mahdu enää ajatustakaan,
kun minun kaikki aikani on viety,
kun olen saanut enemmän kuin kyllikseni,
voi tervehtyminen alkaa, hitaasti, hitaasti…
olenhan sairastanut tätä koko ikäni.
Kun mieli pysähtyy ja ajatukset suistuvat radoiltaan
tulee tilaa, tumma tyhjyys, joka ravitsee
ja täytyn rauhalla, hiljaisuudella ja ilolla.
Kuulen kuiskauksia, minussa herää unelmia
jotka siinä hetkessä ovat mahdollisia toteuttaa.
Kaikki on hyvin, tässä lumotussa tilassa.
Ja kun annan elämän täyttää minut
korvannipukoita ja sormenpäitä myöten
voin ottaa tämän lahjan vastaan
ja valjastaa energian omaksi voimakseni.

IV
Ja sitten kone käynnistyy, ajatukset alkavat jauhaa
ja hetkessä olen tempautunut muiden heiteltäväksi.
Mutta se joka on maistanut hiljaisuuden lähteestä
ei enää voi sammuttaa janoaan sokerilitkuilla ja pullovesillä.
Hän palaa yhä uudelleen kirkkaan veden ääreen
ja lähteestä häntä katsovat hänen todelliset kasvonsa.

Runotorstain haaste: voima

3.12.2012

Enkeli ja lepakko



Onko syntiä seurata pimeyttä
jos pimeys on sokaissut minut
jos käärme sihisee suvivirttä
jos selitän olevani vain ihminen?

On niin vaikeaa kääntyä takaisin
kun kiertää reppu selässä kehää
vaikka viini happanee etikaksi
vaikka leivät kovettuvat kiviksi
vaikka kerjäläinen ei juo eikä syö.


Valkoisen kohtalo on tahriintua mustaksi
mutta voiko mustan pestä valkoiseksi
voiko öljyisen lokin pelastaa
jos sytyttää meren aallot tuleen?

Enkeli ja lepakko asuvat minussa.
Lepakko on kaunis, nukkuu päivällä
mutta yöllä se imee minusta veret.
Enkeli loistaa ylimaallista valoa
mutta se ei kävele eikä vuoda verta
haluaa viedä minut pois, lyö siivillään.


Pimeässä painimme ylösnousuun asti
enkeli, lepakko ja se, joka luulin olevani
mekaaninen minä josta loppui veto.