Olen pitänyt taukoa
kirjoittamisesta
äitini on ollut
hyvin sairas
eilen oltiin jo
rajalla ja sitten
- ihmetoipuminen -
ja kivulias matka jatkuu…
Jotain
kirjoittaakseni sepitin
runon lammesta ja
minusta:
Tulen ruohoisen lammen
rantaan
lampi lepää edessäni
kuin vanha tuttu
tumma vesi
heijastaa uusia kuvia
- minä olen
muuttuva mies -
ja yhteyteni
lampeen on häilyvä.
Aamupäivän
hiljaisuus laskeutuu minuun
maailma on jättänyt
meidät rauhaan
me kaksi yhdessä –
lampi ja minä.
Hetki on uponnut
tyyneen pintaan
rannalta irronnut sorsa
viiltää veden halki.
