29.4.2017

Hanko on


Hanko on muutakin kuin sushia, muutakin kuin pussinperä pitkän niemen päässä. Hanko on…

... joutsenia ja muita merilintuja

... tuulen pieksemiä puita

... huviloita

... ja rötisköjä

Jotain ikuista

... ja jotain häipyvää

Hanko on merta...

... ja merenkäyntiä

Jotain kaunista

... ja kovaa

Hanko on herkullisia aamiaisia...

... ja hykerryttäviä illallisia

Hanko on aina hyvin hanko

23.4.2017

Kuikuile höristele kevättä - 20.4.2017

Viikki 6:55 – 8:45. Tänä aamuna parkkipaikalla on tuttujen lintujen lisäksi hemppopariskunta. Olen päättänyt mennä tänään meren rantaan linnustamaan. Niinpä ohitan tutun ladon. Nappaan ladonmetsästä mukaani tiklin laulun, kottaraisen lennon, uuttukyyhkyn olemuksen ja jatkan matkaani kohti Hakalan lintutornia. Pellon laidalla ruokailee viisi metsäkaurista. Metsä peltojen ja lintutornin välissä on peippojen raikuvien säkeiden kaikukoppa.


Nousen torniin ja tapaan kaksi vaiteliasta veljeä. Lintumaailmakin on vaitelias. Sorsalintuja on vähän ja ne ovat levittäytyneet kauemmas. Siellä täällä on telkkiä ja isokoskeloita, tuolla on taviparvi, tuolla muutama nokikana, lähellä ui yksinäinen haapana ja tukkasotkia saan etsiä pidemmän aikaa. Kevään tuoreista tulokkaista nappaan kiikareihini uivelopariskunnan ja useita silkkiuikkuja.

Miehitys tornissa vaihtuu. Vaiteliaat lähtevät ja vanhempi mies tulee tilalle. Juttelemme niitä näitä kovin erikoisesta, viileästä keväästä. Todettuaan lintulahden autiuden hän pian jatkaa matkaansa. Jään yksin torniin ihailemaan ruskosuohaukan lentoa ruovikon yllä ja kanahaukan kaartelua ylläni.

Seuraava kaveri nousee torniin. Hän on työmatkallaan poikennut tänne, kuten minäkin. Ihmettelemme yhdessä kuinka harmaahaikarat eivät ole pesillään, vaan rannassa kyhjöttää kolmisenkymmentä lintua ja vain kymmenkunta näyttää olevan pesillään. Tosin piilossa pesämetsässä voi olla vaikka kuinka paljon lisää. Ihmettelemme myös yhtä kahlaajaa, joka paljastuu tiirailun jälkeen paljastuu valkovikloksi. Muita kahlaajia on vähän: vain muutama punajalkaviklo tulee näkyviin ja kuusi kuovia kurluttaa ja lentelee edestakaisin.


Jätän tornin ja alan hipsiä autolle. Metsässä saan vielä ihmetellä pelotonta metsähiirtä.

Havaitut lintulajit: Silkkiuikku, Harmaahaikara, Kyhmyjoutsen, Merihanhi, Valkoposkihanhi, Kanadanhanhi, Haapana, Tavi, Sinisorsa, Tukkasotka, Telkkä, Uivelo, Isokoskelo, Ruskosuohaukka, Kanahaukka, Nokikana, Töyhtöhyyppä, Kuovi, Punajalkaviklo, Valkoviklo, Naurulokki, Kalalokki, Harmaalokki, Merilokki, Uuttukyyhky, Sepelkyyhky, Kiuru, Västäräkki, Punarinta, Mustarastas, Räkättirastas, Laulurastas, Punakylkirastas, Sinitiainen, Talitiainen, Varis, Kottarainen, Varpunen, Peippo, Viherpeippo, Tikli, Hemppo, Keltasirkku. Yhteensä 43 lajia.


18.4.2017

Luonnon lumoa Danskarbyssä - Huhtikuu

Aamu alkoi aamiaisella, autolla ajolla ja ohjuksilla. Yhdysvallat oli iskenyt risteilyohjuksilla lentokentälle Syyriassa. Astuessani ulos autosta huomasin, että täällä lensivät ohjusten sijaan linnut ja jylinän sijaan sain kuunnella laulurastaiden tarinoita. Ne tarinat veivät minut syviin erämaihin, koskemattoman metsän syvyyksiin, missä taivalta tehtiin päiväkausiin, välillä levättiin kuusen havujen päällä tähtiä katsellen, nukahdettiin mustarastaiden huilun säveliin ja herättiin uuteen aamuun, punarinnan pulinoihin.


Nyt olen tässä. En tehnyt matkaa päiväkausia, mutta puolitoista tuntia kuitenkin. Kuinka löysinkään puolitutusta maastosta näin hienon uuden paikan. Paikan, josta on mainio näkyvyys moneen suuntaan ja paikka on silti rauhaisa. Mikäs tässä on ollessa, kun kiuru livertää katkeamatta taivaalla, töyhtöhyypät vinkuvat lentäessään töppösiivillään ja kaksi kurkea toitottaa kevään riemua. Kaiken huipentumana sielulintuni, näin kait voidaan sanoa, harmaapäätikka, alkaa viheltää takanani olevassa metsikössä. Tätä voi hyvin sanoa pyhäksi paikaksi. Tämä paikka on esimerkki ihmisen ja luonnon sopusuhtaisesta liitosta.

Aamupäivän rauhaa ja pyhyyttä.

Syön aamiaista ja katselen taivaalle. Löydän kiikareihini lentävän harmaahaikaran. Samaan kiikarilliseen tunkeutuu pieni lintu, joka lentää syvään aaltoillen. Se lentää minua kohti. Seuraan sitä hymy huulilla. Vasta kun se on pääni yläpuolella lasken kiikarit ja tervehdin sitä ilolla: tervetuloa, kevään ensimmäinen västäräkki, minulle.

Pian saan jälleen tekemistä: viiden hanhen parvi soutaa minua kohti. En tunnista hanhia täysin lajilleen, paitsi yhden, jonka mahapuoli on kovin viiruinen ja tumma. Joukossa lentää siis ainakin yksi tundrahanhi. Pelloilla ei ole suuria hanhikertymiä, niiden aika on tältä keväältä jo ohi. Ainoastaan jokunen meri-, kanadan- ja valkoposkihanhiparvi löytyy taivaalta. Myös muutama muuttava pikkuparvi tarkemmin määrittämättömiksi jääviä harmaahanhia on liikenteessä. 

Kurjella on pissahätä :)

Peltojen yllä on kuitenkin paikallista vilskettä. Kahdentoista taivaanvuohen parvi kiertelee peltoja laskeutuen aina välillä ruokailemaan. Vaikka näen laskeutumispaikan, on näitä maastonvärisiä lintuja vaikea erottaa multaisesta maasta. Myös metsäviklo on välillä lennossa, yhtä äänekkäänä kuin aina. Sepelkyyhkyjen suurimmassa parvessa on 60 kyyhkyä, uuttukyyhkyparvessa 12 lintua, kottaraisten parvessa 40 lintua ja töyhtöhyyppiä lasken olevan ainakin 120 yksilöä. Räkättien suurin parvi on 80 linnun suuruinen. Niiden joukosta erotan laulu- ja punakylkirastaita sekä muutaman kulorastaan ja yhden pajusirkun. Yhdeksän laulujoutsenen parvi laskeutuu pelloille välkehtien kauniisti auringonvalossa.

Metsäkaurislauma pelloilla ruokailemassa.

Muutto on hieman jäissä, vaikka tuulen suunta on kohdillaan: vain pieniä sepelkyyhkyparvia, lisää västäräkkejä, peippoparvia ja yksi kuikkalintu, toistaiseksi. Niinpä minulla on aikaa seurailla myös nisäkkäitä. Aiemmin aamulla pääsin melko lähelle metsäkaurislaumaa ja nyt viiden kuusipeuran lauma lähestyy olinpaikkaani. Kuusipeuran uudeksi nimeksi on ehdotettu täpläkaurista, saa nähdä kumpi nimi jää elämään. Peurat kulkevat peräkkäin ja pysähtyvät tuon tuostakin syömään ruohoa. Ne palaavat samoja jälkiä takaisin.

Täpläkauriit kävelevät peräkkäin.

Kun on pitkään paikallaan tekee mieli välillä liikkua. Niin nytkin. Notkistelen jäseniäni pienellä kävelylenkillä. Tutkin minulle tuntemattomia kulmia tässä peltojen ja metsien mosaiikissa, kunnes yhden polun päässä alkaa koira haukkua. Talo, siis U-käännös. Samassa näen taivaalla muuttavan piekanan. Koira räksyttää. Menen siitä kauemmas. Näen toisenkin petolinnun ja vielä kolmannenkin liukuvan ylitseni. Näistä en erota, onko kyseessä hiirihaukka vai piekana. Palaan tähystelypaikalleni, nyt kun kerran petoja alkaa valua esiin.

Tähystelypaikaltani näen vielä yhden piekanan, neljä hiirihaukkaa, kaksi piekanaa tai hiirihaukkaa, yhden merikotkan, yhden tuulihaukan ja viisi varpushaukkaa. Pienehkö petomuuttopurkauma, joka loppuu yhtä äkkiä kuin alkoikin.



Petomuuton hyydyttyä olen valmis jatkamaan matkaa. Kierrän pellot sellaiselta sivustalta, jolla en ole vielä ollutkaan. Eli tänään ollaan tutkimusmatkalla. Ja kuten tutkimusmatkailija, minäkin kohtaan vaikeuksia, jotka tietenkin voitetaan. Suuret pelto-ojat ylitetään rohkeudella ja viekkaudella. Alkava migreeni hoidetaan särkylääkkeellä ja puolen tunnin torkuilla pelto-ojan törmällä. Ja kun väsyneenä mutta onnellisena saavun autolle, huomaan havainneeni puolensataa lintulajia. Ja kaksi kaurislajia. Näen myös ensimmäiset elävät muurahaiset tänä vuonna auringon lämmittämässä keossa peltojen laidalla.

11.4.2017

Kuikuile höristele kevättä - 10.4.2017

Viikki 7:10 – 8:50. Tänä aamuna peipot ja rastaat ovat vallanneet maailman. Ne hallitsevat maisemaa laulullaan. Räkättien ja mustarastaiden rinnalle on astunut punakylkirastaiden soittokunta. Niiden lurituksia kuuluu kaikkialta. Joidenkin laulu kuulostaa huolimattomasti heitetyltä, toiset laittavat enemmän tunnetta peliin ja jotkut ovat kuin vasta harjoittelemassa sointuja. Kaikki punakylkilaulut ovat hieman erilaisia, jokaisella oma murre. Rastasorkalla on myös solisti: kuuluvasti soiva laulurastas.

Kun pääsen ladon reunustalle, viitisenkymmentä valkoposkihanhea lentää yli ja laskeutuu pellolle, joka on juntattu täyteen hanhia. Välillä suuri parvi kiehahtaa ilmaan ja saan arvioitua parven kokoa. Päädyn 700 valkoposken kattaukseen, mukana parikymmentä kanadalaistakin.

Kaikkialla pelloilla hyppii rastaita. Aiemmin olen saanut etsiä suurista räkättiparvista muita rastaita, nyt saan etsiä punakylkiparvista räkättejä. Lasken punakylkiä lähipellolta satakunta yksilöä. Kauempana pellolla on ainakin toinen mokoma lisää ja vielä kauempana näkyy hyppivän runsaasti rastaita, joista päivän otannan mukaan suurin osa lienee punakylkiä. Etsin punakylkien ja räkättien joukosta muita rastaita. Löydän pari laulurastasta, mutta kulorastasta ei näy. Sen sijaan löydän yhden kapustarinnan ja kaksi pajusirkkua. No, lopulta löytyy myös yksi kulorastas. Kaiken kaikkiaan en ole eläessäni nähnyt kerralla koskaan näin paljon punakylkiä. Hyvin varovasti arvioituna 300 yksilöä.

Ladon takainen metsä odottaa kevään kasvun ihmettä vielä kovin paljaana.

Jaahas, sitten vakiolinnut: isolepinkäinen on edelleen maisemissa, keltasirkkuja löytyy tavalliselta paikalta koivujen oksilta istumasta ja tiklejä on takanani metsässä. Varpushaukka pyörähtää päälläni kaartelemassa ja kauempana näkyy lennossa paikan näkyvin peto, kanahaukka. Sitten alkaa kuulua kuovin purlausta ja pian ilmestyykin tasan 30 käyränokkaa kaartelemaan peltojen päälle jatkuvasti äännellen. Vähän ajan päästä tulee vielä kymmenen kuovia esiin. Nämä jatkavat lentoaan peltojen yli. Olipas komeaa katseltavaa! Kuovi on yksi suosikkilinnuistani, valitettavasti pesivänä kovin harvinainen täällä etelässä.

Jokainen retki sisältää elämyksiä, yllätyksiäkin, jos niille on avoin. Tänään parhaat elämykset olivat punakylkien joukkoparveilu ja kaikkialla soivat murretut laulut sekä tuo suuri kiertelevä kuoviparvi. Sanotaan, ettei kahta kolmannetta. Tänään tuo kolmas mieleen jäävä elämys tulee sorsalintujen muodossa: neljä jouhisorsaa lentää läheltä ohi ja koiraiden pitkät pyrstöjouhet erottuvat selvästi.

Havaitut lintulajit: Peippo, Viherpeippo, Varpunen, Laulurastas, Punakylkirastas, Räkättirastas, Mustarastas, Sinitiainen, Talitiainen, Punarinta, Kalalokki, Naurulokki, Töyhtöhyyppä, Kiuru, Kottarainen, Tikli, Varis, Sepelkyyhky, Uuttukyyhky, Valkoposkihanhi, Kanadanhanhi, Isolepinkäinen, Keltasirkku, Kulorastas, Kapustarinta, Pajusirkku, Varpushaukka, Kanahaukka, Kuovi, Isokoskelo, Jouhisora, Sinisorsa. Yhteensä 32 lajia.


6.4.2017

Kuikuile höristele kevättä - 4.4.2017

Viikki 7:10 – 8:50. Heti parkkipaikalla huomaan lintujen äänimaailmasta kevään edenneen. Peippo on korvannut viherpeipon soololaulajana. Räkättirastaat säestävät, väliin tulee mustarastaan huilutusta ja punakylkirastaan vielä varovaisen tapaileva hyppelehtivä säe.

Vakiintuneet muuttolinnut, uuttukyyhky, töyhtöhyyppä ja kiuru, ovat näkyviä ja kuuluvia. Ilokseni näen punarinnan pomppimassa maassa. Keltasirkkukin o keväthurmiossa ja vetelee omaa, hieman unettavaa kevätlauluaan.

Ladon nurkalle päästyäni tarkastan pellon antimet. Hanhia tuntuu aluksi olevan melko vähän, lasken vain 2 merihanhea, 4 valkoposkea ja 22 kanadalaista. Sitten huomaan peltojen reunalla ison maton valkoposkia. Pian ne lehahtavat lentoon ja saan laskettua niiden määrän, noin 300 hanhea.


Tarkastan pellolla hyppivät rastasparvet. Löydän räkättien joukosta useita punakylkirastaita sekä yhden laulurastaan ja yhden kulorastaan. Seuraavaksi tarkistan, vieläkö isolepinkäinen on vakiopaikallaan. Siellähän se istuskelee. Hassua, että linnutkin ovat niin tapoihinsa pinttyneitä, kuin ihmiset työpaikalla, aina kahvipöydässä omilla paikoillaan.

Äkkiä kuulen selkeän kuovin äänen taivaalta. En kuitenkaan saa lintua näkyviin. Tarkistan vielä, ettei takanani metsässä ole kottaraisia, ne kun ovat taitavia matkijoita. No, ei onneksi löydy. Taivaalta tavoitan lisäksi kurjen ja harmaahaikaran.

Taivaalle ilmestyy iso petolintu, joka lentää suoraviivaisesti luoteeseen päin, välillä liitäen. Tunnistan pedon piekanaksi. Pian näen toisen petolinnun kaartelemassa taivaalla. Sen valkea yläperä erottuu selkeästi. Toinen piekana tälle aamulle. Vielä tavoitan yhden kanahaukan lennossa.

Täällä on uuttukyyhkyjä selkeästi enemmän kuin sepelkyyhkyjä, joiden havaitseminen jää melko viime tippaan. Olen kiitollinen myös viime hetkellä esiin tulleista kahdesta varislinnusta, naakasta ja korpista. Sitten onkin laittaa pillit pussiin, marssia autolle ja lähteä kohti työpaikan kahvipöydän omaa istumapaikkaa.


Havaitut lintulajit: Räkättirastas, Peippo, Varpunen, Varis, Kalalokki, Uuttukyyhky, Mustarastas, Talitiainen, Töyhtöhyyppä, Viherpeippo, Punakylkirastas, Kiuru, Punarinta, Keltasirkku, Tikli, Naurulokki, Kottarainen, Sinitiainen, Käpytikka, Kanadanhanhi, Merihanhi, Valkoposkihanhi, Kulorastas, Isolepinkäinen, Kesykyyhky, Laulurastas, Piekana, Kanahaukka, Kuovi, Kurki, Sinisorsa, Harmaahaikara, Sepelkyyhky, Korppi, Naakka, Harmaalokki. Yhteensä  36 lajia.